WHO? | Marcus and Martinus || ✓

3. Keikka

Pari viikkoa menee liian nopeasti. Huomenna olisi tuo keikka. En ole vieläkään halukas, joten otin puhelimeni esiin.

Minä: En mä haluu sinne keikalle.

Hege: Tuukkaki tulee sinne, se haluu nähä sut.

Tuukka!
En ollut nähnyt häntä aikoihin ja minulla on hirveä ikävä.

Minä: Oikeesti? 😍😃

Hege: Joooooo!!

Minä: Okei, mä tuun.

 
"Trine. Ei sinun ole pakko sinne keikalle mennä, jos et halua!"
Äiti on tullut ovelleni.

"Kyllä mä haluun. Tuukkaki tulee sinne!" hihkaisen hymyillen.

"Selvä. Huomenna aamulla lähdetään kohti Osloa. Anna jää mummun ja papan hoitoon."

Menen hymyssä suin nukkumaan. Olisi ihanaa nähdä Tuukka. Keikka menee nopeasti, kun saan olla rakastamani ihmisen kanssa. Mutta hyvästeleminenkin olisi edessä. En anna tunteiden tulla pintaan.

Ajomatka on hirveän pitkä. Jalkojani särkee vimmatusti.

"Mikä teillä kesti? Meiän pitää lähtee nyt!" Hege kiirehtii ja menee perheensä autoon. Siri juoksee hänen perässään. Heidän otsiinsa on kirjoitettu kasvomaaleilla "M&M". Poskissaan heillä on sydämiä. Menen auton takapenkille ja vilkutan äidilleni, joka menee Cathrinen luo, talon kuistille.

"Se keikkahan alkaa vasta neljän tunnin päästä!" huudahdan tyrmistyneenä.

"No nii, mut me tarvitaan hyvät paikat. Parempi edessä kuin takana", Hege ilmoittaa.
Mua ei ois haitannu jos oltais oltu takana.

Nojailemme aitaan, joka pitää yleisön sen omalla puolellaan. Vaikka olemme ajoissa, hallissa on jo paljon M&M faneja.

"Äää, mä haluun nähä jo Marcuksen!" Siri kiljuu ja Hege yhtyy hänen sanoihinsa ja kiljuu kurkku suorana. Katson monta kertaa puhelimeni kelloa. Aika kuluu hitaasti, todella hitaasti. Mietin millaisia ne pojat ovat.

"Kohta alkaa!" Siri kiljuu ja havahdun ajatuksistani. Koko halli on täpötäysi ja melu korvia raastava. Lavalle nousee kaksi miestä.

"Onko noi ne?" sanon katsoen noin 25-vuotiaita miehiä. Saan kavereiltani pilkallista naurua.

"Ei todellakaan!"
Olen hieman nolona. En saa melkein mitään selvää norjalaisten miesten puheesta, paitsi lopusta, jolloin he sanovat: "Marcus og Martinus!".
Koko halli rupeaa kirkumaan kuin pikkutytöt ja tunnen ahdistuneisuuden virtaavan sisälläni.

Lavalle nousee kaksi nuorta poikaa. Arvelen heidän olevan kaksosia, arviolta 15-vuotiaita. He ovat samannäköisiä, mutta heillä on erilainen hiustyyli ja erilaiset vaatteet. Tarkemmin katsoessani huomaan myös heidän kasvojensa erilaiset piirteet. He ilmoittavat kappaleen ja fanit alkavat kirkumaan kuin pikkulapset. En oikein ymmärrä tuota koko kirkumisjuttua. Eikö taputtaminen riitä? Sitten, kun he tulevat ihan lavan reunalle, takanani olevat ihmiset litistävät minut aitaa vasten ojennettujen käsiensä kanssa. Minua alkaa ärsyttää. Silloin muistan Tuukan ja yritän kaivaa puhelimeni taskusta. Laitan Tuukalle viestiä.

Minä: Missä oot?

Tuukka: Kotona, miten nii?😅

Minä: Etkö ookkaan keikalla??😦

Tuukka: Missä keikalla?

Minä: M&M keikal Oslossa!!😲

Tuukka: M&M. Ai ne homopojat? En mää niien keikalle menis mistää hinnast! 😴 Ja muutenki mul on huomenna jääkiekkoleiri😆