koo

119 15 2
                                    

Mä luulin et se ois tavallinen lämmin iltapäivä, mut toisin kävi.
Okei kaikki oli viel normii ku laskin peilin edes harjan pöydälle. Ikkuna oli auki ja tuulen humina peitti pelki kaikki muut äänet allee. En ehtiny ees tajuta ku siihe paikkaa mis mun käsi sekunti sitte oli ollu iskeuty luoti. Mä en oo julkkis, yksityisetsivä tai mikään muukaan joilla amerikkalaisissa sarjoissa rittää vihamiehiä. Joten jäljelle jää sytkärijätkä. Menin ikkunaa ja kurkistin alas. Jep, siellähä se nojaili seinää ilmeisen tyytyväisenä.
-Beretta 1940 XVM, cal. 7,65 mm, TT3, huikkasin sille. Jätkä nosti katseensa muhun ja virnisti.
-Vaikutat asiantuntijalta.
-No jaa. Isä oli komentajana armeijas ja helvetin hyvä tarkka-ampuja, vastasin ja kohautin harteita.
-Ja ilmeisesti niitä miehii jotka siirtää tietonsa tyttärilleen, jätkä jatko.
-Tuu sisää, sanoin sille enkä noteerannu edellistä lausahdusta. Siirryin sivuu koska ei kannattanu olettaa et se käyttäis ovee. Oikeessa olin taas kerran, tyyppi kiipes ketterästi ikkunasta ja laskeutu itämaiselle matolle pehmeesti kuin kissa.
-Saanko tietustella, mistä agenttikerhosta oot tulossa soman kaveris kans? kysäsin huvittuneena hymyillen ja tökin jätkää kohti salonkia.
-Hmm, sen tähden James Bond varmaa jättäis muijansa ja lähtis jahtaa mua, mut Holmes kutsuis tylsäks ellei se liittyis johki sen tutkintaa. Arvauksia? jätkä vastas mietteliäänä ja rojahti myrkynvihreelle sohvalle makaan ristien kädet pään taa huolettomasti.
-Okei, sä tuskin olit lastenvahtina aseen kans. Ryöstö ei kiinnosta, koska et tarvi mitää. Miten ois murha?
Tyypin ilme kirkastu ja se näytti vielä tyytyväisemmältä.
-Naulan kantaan tyttösein.
-Okei taidan olla tiedustelematta uhrii, sanoin ja kohotin käsii antautuvasti. Jätkä nauro, ja hätkähdin sen kristallinkirkasta, vähän särähtävää ääntä. Mut se kuulosti helvetin hyvältä.
-Mm vanhoi kalavelkoi vaa tällä kertaa, se virnisti. Huokasin yhä huvittuneen.
-No mitä herra rikolliselle sais olla? Teetä?
-Teetä? Kiitos kyllä, ikinä ei sovi unohtaa herrasmiehellisiä tapoja, jätkä vastas ja kohotti kuviteltuu hattuu. Naurahdin ja viskasin tyynyn sen pisamaisee naamaa ja katosin keittiöö.

Kristuksen siunaamaton veriWhere stories live. Discover now