Kristuksen siunaamaton veri

yy

Viimesimmistä sanoista oli kulunu varmaa tunti. Oltiin vaan istuttu punasella metallipenkillä vierekkäin. Yritin ajatella Lighteriä, mut vähintään joka toinen minuutti mun ajatukset eksy harhaileen lapsuuden muistikuvissa. Varsinkin niissä jotka oon yrittäny väkivalloin unohtaa. Jossain telkkarin paskassa joogaohjelmassa neuvottiin tyhjentään mieli keskittymällä johki mitättömään asiaan, esim lattialaudan rakoon. Koitin keskittyy kolmeen hyppynarulla leikkivään tyttöön vähän matkan päässä mut siitä vasta kipeitä muistoja tulvahtiki.
Lighter selvästi huomas mun levottomuuden ja laski varovasti kätensä mun tärisevien käsien päälle. Säpsähdin ihan helvetisti. En oo todellakaan tottunu kosketuksii.
-Mä tiiän miltä susta tuntuu. Mut mä tiiän et on vaan asiota joiden unohduttaminen tuottaa enemmän tuskaa kun niitten kertomine, se sano katse syvällä mun katseessa. Se oli mun ja mä olin sen vaikken ees tienny kuka se oli. Nielasin. Se oli yhtä totta kun se, että mä olin vielä elossa, mut siitä huolimatta en pystyny sanoo niitä asioita ääneen.
Puristin Lighterin kättä ja pudistin päätä. Jätkä hymyili aavistuksen painaen mun pään rintaansa vasten.
-Asha hei, sulla ei oo enää mitää hätää. Tuolla on jäätelökioski, sulla on siitäkin kipeitä muistoja, eiks nii? Tuu, mennään. Mä tuun mukaan, mä hoidan kaiken. Luota muhun.
Enää ei ole hätää Asha. Tule, Marta vie sut pois täältä. Älä itke tyttökulta.
Hetki vanhempien hautajaisten jälkeen. Olin kai 13. Sen jälkeen kukaan ei oo sanonu mulle samalla tavalla ettei kannata itkee. Marta. Ensimmäinen ihminen johon pystyin luottaan. Ja nyt sekin oli poissa. Helvetti, mitä mä oon tehny väärin et elämä kohtelee mua tälleen?
Lighterin vakaa käsi silitti mun hiuksia niinku isien yleensä pitäis lapsiaan lohduttaa.
-Kun olin suunnilleen kuus, opettelin ajaan ilman apupyöriä ja kaaduin soratielle. Siinä meni polvet ja kädet ihan verille. Itkin niin paljon et mun kyyneleistä ois varmaa saanu aikaan valtameren. Se oli ainoo hetki mun elämässä kun joku on tehny mulle noin, sanoin hiljaa ja tunsin Lighterin sileen paidan poskeeni vasten.
-Jonkun mielestä me ollaan ehkä joku pari, mut mulle sä oot alusta asti ollu kun toinen pikkusisko. Mä rakastan sua Asha, kai tiiät sen?

//jos joku on ihmettelly nopeeta julkasutahtia, niin siis se johtuu mun instagramiin tekemästä joulukalenterista, jonka pitäs alkaa keskiviikkona ja samalla pitäs saada tää pois alta. viimesen eli ens osan voin julkasta tänne vähän myöhemmin niin kerkeette lukee edelliset rauhassa🙏🏻