Kristuksen siunaamaton veri

äx

-Isälläs taitaa mennä hyvin, totesin Lighterille (tunnustan käyttäväni yhä sitä nimee) joka nyppi tympääntyneenä hihasta roikkuvaa lankaa.
-Mistäs päättelet? se vastas ja vilkas nopeesti mua.
-Iltapäivälehti tiesi kovasti kertoo ulkoministeri James Brysonin uudesta naisystävästä, vastasin kohauttaen olkiani. Lighterin suupielet nous ylöspäin ja jätkä lopetti hihansa nyppimisen.
-Kuinkahan mones tääki on. Faija esittää kaikille et on vielki maassa Madisonin kuoleman takia, mut paskat. Ei menny ku pari kuukautta ja äkkäsin sen koulumatkalla jonkun naisen kanssa. Eikä se ollu mitää sellast työkaveruutta. Äijä ei varmaa ees ite oo perillä naistensa lopullisesta lukumäärästä. On ollu vaan ajan kysymys millon se tulee julki.
-Te siis tiiätte suunnilleen kaiken mitä isänne tekee, mut hän ei tiedä omista lapsistaan juuri mitään? kysyin ja mun oli pakko nauraa.
-Niin se vaan menee. Oon aika varma et Cloe ei jaksanu enää ja kävi antaas toimittajille vähän jutunjuurta, Lighter sano ja haro otsalle karanneet hiukset takas paikoillee.
-Onko teillä mitään yhteistä? Siis sulla ja isälläs?
-Miten sen nyt ottaa. Tavallaan on.
-Tavallaan? toistin ja katoin kysyvästi jätkää.
-Skyline. Se helvetin itsekeskeinen muija vainoo meitä molempia. Tai no ei. Se vainoo mua, mut faija vainoo sitä. Ja siitä hyvästä se tavallaan vainoo faijaa. Sekavaa, tiiän.
-No mut entä kun olit pieni? Hei Victor, jopa mulla oli jotain yhteistä isäni kans.
Tyyppi sulki silmänsä. Olin varma et sen nimen sanomisella oli merkittävä osa jotain sen elämänvaihetta. Se oli ihan tutkittu juttu. Mulle itelleni oli ainaki tärkeetä et istuttii nyt samalla penkillä samassa puistossa missä kohdattiin ekan kerran.
-Sillon kun Madison odotti Cloee, faija otti mut usein töihin mukaan etten häirittis äitiini. Muistan kuinka istuin sellasella pyörivällä nahkatuolilla ja piirsin tähtiä kopiopaperille sillä aikaa kun äijä ite oli jossai kokouksissa.
-Tähtiä? kysyin yllättyneenä. Oman kokemukseni mukaan jätkät piirs aina autoja, jotka tosin myöhemmi vaihtu vähän kyseenalasimmiks aiheiks.
-Kyllä. Alle kymmenvuotiaana halusin astronautiks. En ees tiiä mistä se tuli, mut olin ihan tosissani. Piirtelin joka paikkaan kaikkee avaruusaiheista.
-Ja mikä susta tuli? Kauluspaitoja ja suoria housuja käyttävä salamurhaaja? Ei hyvää päivää kuule, nauroin ja hetkeekään empimättä nojasin pääni jätkän olkaa vasten.