Susien valloittama

4. Search party

Eilisiltana nukahdin onneksi nopeasti, vaikkakin olin edelleen huolissaan Valeriesta. Aamulla heräsin ja tein reippaasti aamuhommat. Aamuhommien jälkeen soitan Alecille kysyäkseni hänen voinnistaan ja Valeriesta. Puhelin tuuttaa hetken ennen kuin Alec vastaa selvästi väsyneenä:

-"Hei, miten menee?"

-"Pikemminki miten sulla menee?" Vastaan huolissani.

-"Jos valehtelisin, sanoisin, että kaikki on hyvin. Valeriesta ei olla saatu vielä yhtään näköhavaintoa." Alec mutisee.

Huokaisen. -"Mä voin tulla auttaa teitä. Tuun suoraa vaikka sun luo? Val on pakko löytää jostain..."

Alec suostuu ehdotukseeni ja lopettaa puhelun hiljaa mutisten. Pakkaan laukun eli toisin sanottuna tungen vain puhelimeni, laturin ja harjani sinne ja huikkaan Riannalle heipat. Vedän lenkkarit jalkaan ja otan tuulitakin harteilleni. Hölkkään koko matkan Alecin kotiin asti. Tervehdimme ja lähdemme suoraan siihen metsään missä "näin" Valerien viimeksi. Alan tajuta, että näkemäni taisi olla sittenkin totta ja saan kylmiä väreitä.

Alecin perhe on jo metsän laidalla ja heidän vieressään näen poliisiauton, jonka sisällä oleva tumma pitkä mies poliisin asussaan huomaa meidät ja kysyn Alecilta:
"Eikö heidän pitänyt odotta kaksi päivää ennen etsintäpartiota?"
"Isäni maksoi heille, jotta saisimme etsintäpartion täksi päiväksi jo, mutta poliiseja on silti vajavainen määrä." Alec selittää ja vie minut poliisiauton luo.

Poliisi nousee autosta ja kysyy:
"Onko tämä se tyttö, joka näki viimeiseksi Valerien?"

Nyökkään ja poliisi pyytää Alecia jättämään meidät kahden, jotta hän pystyisi kysymään minulta muutamia kysymyksiä. Alec ei väitä vastaan, vaikka näen hänen katseestaan, ettei hän haluaisi jättää minua puhumaan kahdestaan poliisin kanssa. Luulen, että hän olisi halunnut olla kuulemassa vastauksiani. Sitten poliisi aloittaa puhumisen.

"Ensinnäkin, sinun täytyy tietää ettemme epäile sinua, joten sinulla ei ole syytä pelätä. Vastaa kysymyksiini selkeästi ja suosittelen kertomaan totuuden."

Nyökkään hitaasti.

"Aloitetaan: Missä olit, kun näit Valerie Winsletin?"
"Olin tulossa bussipysäkiltä ja olin tuossa pyörätiellä." Osoitan kohtaa, jossa seisoin.

Poliisi pyytää minua vielä kertomaan mahdollisimman tarkan ajan, jolloin näin Valin. Kuvailen vielä oliota, joka jahtasi Valia ja poliisi sanoo epäilevänsä sen olevan karhu tai susi, vaikkakin hän selvästi epäröi. Lopuksi kerron koko tapahtuman vaihe vaiheelta alusta loppuun, sitten poliisi sanoo olevansa tyytyväinen antamiini tietoihin ja lähtee Alecin isän luo.

Kun menen takaisin Alecin luo, hän kysyy vointiani ja minä kysyn hänen vointiaan. Tiedämme, että me molemmat valehtelemme, kun sanomme toisillemme pärjäävämme hyvin.

Olen vielä noin tunnin auttamassa Alecia, mutta kukaan ei edelleenkään löydä muuta, kuin sen verijäljen, jonka Alec löysi aiemmin. Poliisi päättää ottaa saamastaan verestä dna-näytteen. Näyte olisi kuitenkin valmis vasta muutaman päivän päästä. Alecin isä on raivoissaan ja yrittää lahjoa poliisia, mutta poliisi vain pudistelee päätään.

"Luoja, tuo poliisi on vastuuton." Alec kuiskaa ennen kuin lähden.

***

"Hei, olen kotona!" Huudan päästyäni kotiin. Vanhempani ovat töissä, joten minun ei tarvitse varautua huutoihin.

Pikkuveljeni Zei tulee keittiöstä ylpeästi ja sanoo:
"Tyttöystäväni on tulossa päivälliselle. Ja toivon, että saisimme olla rauhassa. Sopiiko?"