Susien valloittama

5. Wannabe a detective

// Kuvassa on Valerie Winslet, Alecin isosisko, joka on 17v.

Seuraavana päivänä koulussa näen vihdoin kaikki ystäväni koossa. Alec kertoi totuuden Seriinalle, ja minä taas kerroin, miksi olin valehdellut. Onneksi olimme kaikki sujut, eikä kukaan alkanut riitelemään.

"Kunhan tää ei toistu enää ja Alec, mä oon sun tyttösytävä, voit kertoo mulle kaiken ja lupaan, etten tuomitse sua koskaan." Seriina on hyvin anteeksiantavainen.

Toivon, että Alec uskaltaisi jatkossa kertoa asioistaan Seriinalle, jotta heidän suhteensa kestäisi. He tekevät minut onnelliseksi, kun näen heidän nauttivan toistensa seurasta, mikä on toisaalta hieman outoa, mutta en itse tiedä millaista on olla suhteessa, joten muiden parisuhteet saavat minut iloiseksi.

Tunti alkaa ja sulloudumme takaisin sisälle ihmisväen keskellä. Ennen kuin hajaannumme eri luokkiin, sovimme, että näkisimme seuraavan kerran ruokalan reunalla roskisten vieressä, ennen kuin menemme syömään.

Onneksi ruokailu alkaa pian, sillä minulla on jo suden nälkä. Odotamme ensimmäisinä Seriinan kanssa Alecia ja Viviaa ja ei kestä kauaakaan, kun he tulevatkin jo yhdessä rupatellen käytävää pitkin luoksemme. Kun olemme saaneet ruokamme, etsimme pöydän, johon istuudumme. Puheenaiheemme pysyy tiukasti Alecissa ja Valeriessa. Alec yrittää silti epätoivoisesti vaihtaa aihetta, mutta Seriina ja Vivia vain jatkavat puhumista Valeriesta.

"Allan ja Aaron sai vapaata koulusta ja saivat lähtä etsimään siskoani, mutta mun piti lähtä opiskelemaan, raivostuttavaa." Alec alkaa hetken päästä valittaa ja Seriina halaa häntä pitkään. Sitten he alkavat hempeillä toisilleen ja suutelevat. Minä ja Vivia vain pyörittelemme kiusaantuneesti silmiämme.

Kolmas tämän päivän tunti on minulla ja Alecilla matikan tunti, joten suuntaamme ruokailun jälkeen Alecin kanssa matikan luokkaan. Tunti on kauhean tylsä ja meinaan nukahtaa monta kertaa, mutta aina juuri ennen nukahtamista Alec herättää minut. Loppupäivä koulussa menee normaalisti, lukuunottamatta Alecin muutamaa paniikkikohtausta.

Koulun jälkeen minä, Vivia ja Alec nousemme vanhaan oranssin sävyiseen bussiin, joka kiertää kahden muun bussin kanssa ympäri kaupunkia. Juttelemme edelleen Valeriesta, vaikkakin pohdimme koko ajan melkein samoja asioita. Vivia uskaltautuu kuitenkin vaihtamaan aihetta juuri ennen kuin joudumme lähtemään bussista.

"Tiedättekös muuten, mulla taitaa olla säätöä yhen jätkän kaa..." Vivia hymyilee ja saa minut ja Alecinkin hymyilemään. Vivia ei kuitenkaan paljasta kenen kanssa hän säätää, joka alkaa ärsyttää minua. Lähden nopeasti siis kävelemään kotiin, jotta en hermostuisi lisää. Huikkaan ystävilleni heipat ja löntystän kotiin.

Kotiin tultuani huomaan äitini olevan jo siellä ja hän on tehnyt ihanaa lasagnettea. Kiitän ruoasta ja lähden tekemään läksyt. Rianna tulee kuitenkin keskeyttämään minut, ja alamme katsomaan Netflixiä.

***

Viikkoja kuluu ja päivät ovat suhteellisen samanlaisia. Koulupäivät ovat yhä ankeampia ja kotona äiti vain ylpeilee uudesta työstään ja elämän muutoksestaan. Isä on muuttanut omaan asuntoonsa ja käy strippiklubeilla hakemassa itselleen "yhden illan juttuja". Zeitä ei näe paljoa vapaa-ajalla, sillä hän pelaa uudella tietokoneellaan, jonka sai äidiltä. Rianna lukeee yo-kirjoituksiin ja etsii itselleen kuumeisesti asuntoa. Hän on siis erittäin stressaantunut ja en viitsi häiritä häntä.

Valia ei näy edelleenkään missään, vaikka poliisikoiratkin ovat häntä etsineet. Koko kaupunki on nykyään tietoinen Valerie Winsletistä, pisimmän aikaa kadoksissa olleesta tytöstä. Uutta on vain se, ettei Alec ole käynyt koulussa, sillä kaikki koululaisetkin ovat alkaneet kyselemään häneltä Valeriesta ja hän saa jopa välillä älyttömiä syytöksiä siitä, että hänen perheensä olisi murhannut Valin. Myös muunlaisia huhuja olen kuullut, mutta tuo on pahin. Jokaisella on oma versionsa tapauksesta, mikä ärsyttää minua, koska muut haluavat vain leikkiä salapoliisia. Myös minua on syytelty epäilysten takia, mutten ole häiriintynyt siitä juuri yhtään.

Tänään, kesäisenä lauantai päivänä kaikki kuitenkin muuttuu. Ja en arvaakkaan kuinka paljon.

Ensimmäisenä Alec soittaa minulle ja kerto tarvitsevansa tukeani. Olen hämilläni hetken, ettei hän maininnut mitään Seriinasta, mutta lähden kuitenkin Alecin pyynnöstä bussipysäkille nopeaa pyörällä, jossa Alec odottaakin minua jo perheensä auton vieressä. Hän hymyilee ja huutaa minulle heti, kun näkee minut: -"Val on löydetty, tule jo! Menemme sairaalalle hänen luokseen!"

Meinaan kaatua, kun olen lähellä törmätä Alecin isän autoon kovassa vauhdissa. Jätän pyöräni ojan reunaan ja hyppään Alecin edellä auton kyytiin. Automatkalla Alec selittää, että joku oli nähnyt Valerien kävelemässä resuisena tien laidassa aamulla kohti kaupunkia ja löytäjä oli ilmoittanut poliisille. Poliisi taas ilmoitti Winsleteille ja oli vienyt Valin sairaalaan tutkittavaksi.

En itse tietenkään saa mennä sairaalassa Valin luo, mutta olen kuitenkin Alecin tukena. Kuulen, kuinka lääkäri kertoo Alecin isälle, ettei ole syytä huoleen. Murtumia ei ole, mutta kyljessä on arpeutunut haava, jota epäillään suden puremaksi. Kauhistun ajatuksesta, että kaupunkimme metsässä asuisi susia. Seuraavaksi kuulen Valin äänen, ja hän kertoo olevansa kunnossa. Aaron ja Allan jäävät vielä keskustelemaan Valin kanssa, kun Alec tulee luokseni onnesta itkien.

"Olen niin onnellinen." Hän kuiskaa minulle ja sitten halaamme.

Pyydän Alecia soittamaan Seriinalle, jotta hän ei suuttuisi siitä, että Alec pyysi minut eikä häntä sairaalaan. Alec sanoo soittonsa jälkeen minulle kertoneensa tekosyyksi sen, että asun lähempänä kuin Seriina. Minusta se on huono tekosyy, mutta en halua sanoa sitä Alecille nyt, kun hän on onnellisimmillaan.

"Miksi sanot sen olevan tekosyy? Mikä on se oikea syy?" Kysyn kuitenkin.

Alec vilkaisee minua viekkaasti, muttei sano mitään. Hän häipyy takaisin Valin luo jättäen minut yksin käytävän penkille, joka haisee desinfiointi aineelle. Loppuajan juttelen Alecin nuoremman veljen, Aaronin kanssa ja tajuan, kuinka mukava hän on.

"Hyvä, että kaikki on kunnossa nyt." Sanon, kun tulee hetken hiljaisuus ja punastun, kun huomaan Aaronin kauniiden silmien katsovan minua.

"Onko kukaa koskaa kertonu sulle, että oot tosi kaunis?" Aaron sipaisee kädellään hiussortuvan takaisin kasvojeni edestä korvani taakse.

Nyt punastun vielä enemmän. Hetken vielä katsomme toisiamme kiintyneesti ja tiedän, että pidämme toisistamme. Olemme kuin palapelin palat, jotka ovat etsineet toisiaan ja nyt, kun löysimme toisemme, loksahdamme heti yhteen. Sitten Aaron tarttuu kädestäni ja menemme oviaukolle, jossa Aaron huikkaa muille: -"Käyn ostamassa Zealle juotavaa, palaamme pian."

Alec katsoo hetken ihmeissään meitä, kunnes nyökäyttää päätään.

Aaron kävelee edelläni nopeaan tahtiin ja itse melkein juoksen perässä. Etsimme inva-vessan ja lukkiudumme sinne.

Ensin Aaron katsoo kysyvästi ja nyökäytän päätäni. Suutelemme kiihkeästi ja pitkään. Aaron päättää käyttää kieltään ja se sopii minulle. Riisumme paitamme ja hivelen sormillani Aaronin lihaksikasta vatsaa.

"Tiedäthän, että olen neitsyt?" Kuiskaan Aaronille, kun hän suutelee kaulaani.

Aaron nostaa päätään kysyvästi ja kysyy huvittuneesti: -"Aiommeko mennä niinkin pitkälle?"

Nyt punastun toden teolla ja sujautan paitani takaisin päälle. Kiusaannun ja päätän hetken mielijohteesta vain lähtä nopeasti takaisin muiden luo. En edes katso taakseni, mutta tunnen kuinka Aaron tuijottaa perääni.

Saavuttuani Valin huoneen luo, Alec huomaa minut ja kysyy: -"Missä juomasi on?"

Punastun taas ja änkytän vastaukseksi: -"Ju...Juoma-automaatti olikin rikki ja Aaron päätti käydä vielä vessassa." Katson suuntaan, josta tulin ja näen Aaronin tulevan jo. "Sieltä hän tuleekin." Naurahdan vaivautuneesti.

Alec kohottaa toista kulmaansa kysyvästi, mutta olen kuin en olisi huomannut sitä ja kysyn pääsenkö Valerien luo nyt.

Val on väsynyt, mutta saan jutella hänelle hetken. Tuntuu oudolta puhua hänelle viime näkemän jälkeen, joten emme puhu paljon muuta kuin, mitä koulussa on tapahtunut. Joten en kerro muuta kuin kuumimmat juorut ja siinä se.