Osa 32

406 23 4
                                    

Fanny
"Hei! Me tultiin!" äiti huudahtaa iloisesti tultuaan sisään. Kävelen heidän luokseen hymyillen. "Missäs Fiona on?" Isä kysyy. "Se kävi tääl, mut häippäs sit, joten en tiiä" vastaan ikäänkuin miettien missä hän voisi olla. Fiona on varmasti Gunnarseneilla, missä muuallakaan hän olisi, kun ei muita täältä edes tunne.
"Minäpä soitan hänelle" äiti sanoo ja kaivaa puhelimensa taskustaan. "Äh ei vastaa" hän mutisee. Olemme hetken hiljaa kunnes äiti rikkoo hiljaisuuden.
"Noh kysäisen Annelta, jospa hän on siellä" hän sanoo ja etsii Annen numeron eli siis Marcuksen ja Martinuksen äidin numeron.
"Hei, Jen täällä! Onko Fiona siellä?" "Okei kiitos. Heippa" äiti sanoo ja lopettaa puhelun. Puistellen päätään vastaukseksi isän kysyvälle ilmeelle. "Marcus ja Martinus sanoivat hänen lähteneen puoli yhdeksältä heiltä" hän kertoo. "Nii ja sit se kävi täs ja lähti" sanon.
"Eihän hän voi olla missään teidän kaverilla tai jossain?" isä kysyy ja osoittaa sen minulle. Kohautan olkiani. "Ei se tunne täält muit ku Gunnarsenit" "Eikai tässä voi muutakaan tehdä, kuin odottaa, että hän palaa. Ei hän yötä ole poissa ilmoittamatta meille" äiti tuhahtaa hermostuneena.
"Lähde sinä jo nukkumaan" isä käskee ja niin teen.
Tottakai Fiona nyt palaa yön aikana. Ei se uskaltais olla yötä missää ulkona.

We found each other, after all these years (finnish)Where stories live. Discover now