We found each other, after all these years (finnish)

Osa 22

•Fiona•
Viemme pyörän telineeseen ja Fanny lukitsee sen. "Heij!" joku poika huutaa takaatamme ja ajaa viereemme pyörällä. Marcus. Heti hänen jälkeensä Martinuskin saapuu paikalle. "Ai säki tulit" Marcus toteaa. "Juuh" vastaan huokaisten.
Kävelemme yhdessä kouluun sisään.
Saamme tai oikeastaan saan paljon katseita ja alan tuntemaan itseni hiukan ahdistuneeksi. "Mikä on?" Marcus kysyy hiljaa. "Ehm.. kaikki kattoo ja se vähä ahistaa.." mutisen ja Marcus asettaa kätensä olalleni. "Kaikki tuojottaa sua siks ku oot super kaunis!" Marcus sanoo hymyillen minulle rohkaisevasti. "Kiitti.." sanon hymyillen pienesti ja tunnen punan nousevan poskilleni.
>>>>
"Mun sisko tulee meijä tunnille" Fanny sanoo päättäväisenä opettajalle, joka saapuu avaamaan luokan ovea. "Ja mistähän lähtien sinulla semmoinen on ollut?!" opettaja tiuskaisee. Fanny ja hän eivät selvästikään pidä toisistaan... "Kuules iha siitä ku synnyin! Tai ei iha heti, ku se on mua 12 minaa nuorempi, mut niih" Fanny vastaa ja saa opettajan menemään hiljaiseksi.
Fanny vinkkaa meille silmää virnistäen.
Opettaja avaa oven ja kääntyy minun puoleeni. "Hei, mä oon..." "Yhtä idiootti, kuin siskosi" opettaja tiuskaisee ja lähtee luokkaan. "Ööm.. okeii" sanon hiukan kummissani opettajan käytöksestä. "Älä välitä se on vähä mitä on" Marcus sanoo pyöräyttäen silmiään.
Kävelemme luokkaan ja istumme luokan perälle. "Sinä saat sitten myös laskea matikkaa" opettaja sanoo minulle tiukasti. "Martinus anna hänen katsoa kirjastasi ja lainaa hänelle kirjoitus välineet ja paperi vihkostasi" hän jatkaa mulkoillen minua. "Täs sulle kynä, kumi jaah paperi" Martinus sanoo ja ojentaa ne minulle. Tuo oli ensimmäinen kerta tänään, kun hän minun kuullen puhuu ja myöskin viimeinen.
Koulu loppuu ja lähdemme Fannylle, eikä Martinus sano edes heippoja.