cheater // 5SOS

viisi

Melanien näkökulma

Kun olimme syöneet ja keskustelleet kaikenlaista, Calum pyysi minua loitommas keskustelemaan. Hämilläni nousin paikaltani ja kävelin Calumin perässä syrjäisemmälle käytävälle, jossa oli vessoja sekä henkilökunnalle tarkoitettu tila.

Näin käytävältä pöydällemme, jossa Luke tuijotti meitä uteliaasti. Rykäisin ja käännyin Calumin puoleen.

"Meillä on ollut tosi kova ikävä sua, varsinkin Lukella", Calum aloitti.

Naurahdin huvittuneena ja tuhahdin: "Ai Lukellako? Ei siitä kyllä mitään huomaa. Se flirttailee mun nenän edessä jonkun tarjoilijahuoran kanssa."

Calum katsoi minua hetken kummastuneena. Hän kurtisti kulmiansa ja avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta keskeytin hänet. "Ei, mulla ei ole tunteita sitä kohtaan. Mä olen päässyt siitä yli."

Vilkaisin pikaisesti pöydän ääressä olevaa Lukea, joka keskusteli hyväntuulisesti muiden kanssa, välillä minua vilkuillen.

"Ihan sama. Me haluttaisiin sun tulevan joku kerta käymään meidän uudella asunnolla. Sä voisit tulla vaikka yöksikin sinne. Voitaisiin muistella vanhoja hyviä aikoja ja pitää hauskaa", Calum ehdotti.

Puntaroin päässäni, menisinkö heidän luokseen. Katseeni karkasi jälleen Lukeen. Hän ei siirtänyt katsettaan minusta vaikka jäikin kiinni tuijottamisesta.

"Okei, mä voin tulla", mutisin vastaukseksi katseeni edelleen Lukessa.

"Mahtavaa!" Calum sanoi innoissaan ja kaappasi minut halaukseen. "Mä laitan sulle meidän osoitteen ja päivämäärän, milloin meille sopisi."

Nyökkäsin hymyillen. Kävelimme takaisin pöydän luokse. Pojat olivat jo maksamassa laskuja. Kipitin pikaisesti Joen luokse.

"Mä maksan meidän annokset", Joe vastasi lukien ajatukseni. Nyökkäsin hänelle pienesti naurahtaen.

"Mä voin maksaa meidän kaikkien annokset", Luke sanoi.

"Ei sun tarvitse", Joe tuhahti turhautuneena. Hän vihasi sitä, jos joku maksoi jotakin hänen puolestaan.

"Joe, come on! Annetaan Luken maksaa tällä kertaa", huokaisin.

Joe pudisteli päätään ja tokaisi: "Mä maksan mun oman annoksen."

Luke seurasi tilannetta hymyillen pienesti. Pian hän kuitenkin rykäisi ja vakavoitti kasvonsa peruslukemille.

"Okei, miten vaan. Mä maksan meidän neljän ja Melanien ruoat", Luke ilmoitti tarjoilijalle.
"Herra tuolla siis maksaa oman annoksensa."

Kiusallista.

Kun laskut oli maksettu ja nousimme pikku hiljaa pöydästä, kuiskasin Joen korvaan: "Toi äskeinen oli tosi lapsellista käytöstä sulta."

Joe tuhahti. Pyöräytin silmiäni. Välillä hän osasi olla hemmetin ärsyttävä. Luke taas ei ollut koskaan ärsyttävä... Ja näin ajatukseni harhautuivat jälleen herra Hemmingsiin.

Halasin jokaista yksitellen. Hyvästelimme toisemme ja kiitimme tapaamisesta sekä muuta turhaa. Olin todella turhautunut Joen käytöksen takia. Hän taas oli turhautunut turhautumisestani.

Automatka Joen kanssa kului inhottavasti. Hän sulki radion heti hypättyämme kyytiin. Hiljaisuus vaani meitä, kiusallinen sellainen.

Puhelimeeni oli tullut sähköpostia Calumilta. Siinä kerrottiin poikien talon osoite sekä päivämäärä, joka oli muuten jo viikon päästä. Otin sähköpostiviestistä vielä kuvakaappauksen siltä varalta, jos en löytäisikään viestiä enää myöhemmin.

Käännyin katselemaan uskomattoman komeaa poikaystävääni. Hän piti katseensa tiukasti tiessä. Tiesin hänen huutavan minulle, kun pääsisimme kotiin. Tiesin, mitä tuo katse tarkoitti.

Joe oli yleensä kärsivällinen. Mutta silloin kun hän suuttui, hän oikeasti suuttui. Usko pois, et haluaisi koskaan tavata vihaista poikaystävääni.

Joe parkkeerasi auton parkkihallissamme. Hän käveli hissiin vilkaisematta minua. En ymmärtänyt, miten joku voi suuttua annoksen maksamisesta. Matkustimme hissillä ylimpään kerrokseen nihkeässä tunnelmassa.

Joe avasi oven meille. Hän katsoi minua ensimmäisen kerran vähään aikaan, ja hän oli hemmetin vihainen. Kun hän sulki oven, otti raivokas poikaystäväni pari askelta lähemmäs minua. Hänen kasvonsa olivat vain noin kymmenen sentin päästä omistani. Olisin voinut suudella häntä, jos tilanne olisi ollut toisenlainen.

"Mitä helvetin pelleilyä toi äskeinen oli?" Joe kysyi murahtaen.

"Mikä?" ihmettelin. En itse huomannut tekeväni mitään, mikä olisi haitannut häntä.

"Kaikki. Sun silmäpelit sen yhden jätkän kanssa! Olisit kertonut aikasemmin, että sä haluut sitä enemmän kuin mua!" Joe korotti ääntään.

Kurtistin kulmiani hämmentyneesti, vaikka tiesin tismalleen, mistä Joe oli puhumassa. Hän katsoi syvälle sieluuni hänen ruskeilla silmillään.

"Joe, meillä ei ole Luken kanssa mitään", selvensin.

"Luken? Mä puhuin Ashtonista. Se tuijotti sua ihan koko ajan", Joe mutisi.

Poskiani alkoi kuumottaa, kun ajattelin Ashtonin jäähyväisiä. Työnsin lentokentän tapahtumat pois päästäni ja keskityin olennaiseen.

"Mä en edes huomannut. On tosi lapsellista tulla mustasukkaiseksi, jos joku vilkaisee pari kertaa sun tyttöystävääsi", huokaisin.

"Mikä helvetti sua vaivaa!? Etkö sä nähnyt, kuinka se riisui sua katseellaan? Kuinka sokea sä olet? Ja kuinka monta kertaa sä olet haukkunut tänään mua lapselliseksi?! Eikö se ole sun mielestä lapsellista?!" Joe hermostui.

Otin askeleen taakse päin. Totesin: "Mä en haukkunut sua lapselliseksi, vaan mun mielestä sun käytös oli lapsellista."

Joe huokaisi ärtyneenä ja käveli pois eteisestä. Katsoin miehen perään kyllästyneenä. "Joe, ihan oikeasti. Mä en jaksaisi riidellä sun kanssa."

"Mä en jaksa pariin päivään katsoa sua, kun mä tiedän, että sulla on joku toinen", Joe sanoi.

"Mitä hemmettiä? Joku toinen? Ei ole, Joe. Usko pois, ei ole", huokaisin Joen vilkkaalle mielikuvitukselle, joka oli silloin osittain oikeassa...

"Tajuatko, kuinka paljon sä valehtelet mulle!? Sulla on kaksi minuuttia aikaa lähteä helvettiin tästä asunnosta!" Joe huusi.

Katsoin tuota murhaavasti. En kuitenkaan halunnut koetella talviunilta herätetyn karhun raivoa, vaan kipitin makuuhuoneeseemme. Olihan minulla suunnitelmakin...

Pakkasin pieneen reppuuni kaiken tarpeellisen: hygieniatarvikkeet, alusvaatteet sekä yhden asun. Uskoin Joen leppyvän pian, kunhan hän vain saisi päästä miettimään rauhassa ja yksin asioita. Vaikka rakastimmekin olla toistemme seurassa, liika oli joskus liikaa.

Kävelin makuuhuoneestamme pois ja näin Joen polttavan tupakkaa parvekkeella. Hän poltti vain silloin, kun hän oli stressaantunut. En jaksanut käydä sanomassa hänelle mitään, vaan kävelin kylmästi ulos asunnostamme.

Kun olin pamauttanut oven kiinni, mutisin itsekseni: "Seuraavana osoitteena 5 Seconds of Summerin asunto."

.
.
.

Kirjottamisessa kesti jälleen kerran:// pahoittelut siitä ja yritän saada seuraavan luvun edes pari päivää aikasemmin valmiiks!
😘