Hide & Seek

748 25 0
                                    

Tämä tarina on redditistä vaikka itse tarinan kuulin youtuben kautta

Vanhempani veivät minut nuorempana yleensä tätini ja setäni luo maalle. Siellä leikin enimmäkseen kahden serkkuni kanssa jotka olivat suunnilleen saman ikäisiä kuin minä.
Puolen mailin päässä oli hylätty talo joka oli oltu hylättynä jo monta vuotta. Kuulin serkuiltani paljon kauhutarinoita tuosta talosta. Vaikka olin nuori, ymmärsin kuitenkin sen verran maailmasta että oletin heidän joko keksineen sen tai sitten he olivat kuulleet vain huhuja. Tarina oli sitä tavallista mitä kaikki kauhutarinat olivat: talon isä oli vaimoaan ja lapsiaan pahoinpitelevä mies, hän murhaa koko perheensä, hirttää itsensä ja tulee joka yö takaisin henkenä etsimään uusia uhreja.

Leikimme piilosta ulkona ja kun oli minun vuoroni piiloutua, sain hienon idean piiloutua tuohon "kummitustaloon".
Juoksin siis tuota taloa pöin ja kokeilin etuovea. Se oli auki, joten kävelin yläkertaan ja etsin sieltä hyvää paikkaa. Talossa oli yhä huonekaluja ja lattialla oli paljon rikkinäisiä ja ylimääräisiä esineitä. Kävelin rikkinäisten astioiden yli kaapille ja avasin sen. Siellä oli vielä mustia mekkojakin joiden taakse voisin piiloutua. Ryömin kaappiin ja laitoin kaapin oven kiinni, sen jälkeen vain odotin. Kun tunninkaan jälkeen kukaan ei ollut löytänyt minua ajattelin että jos he eivät kohta löydä minua tulen ulos piilostani. Minua oli väsyttänyt hieman ennen kun edes aloitimme piiloksen leikkimisen mutta nyt minun oli vaikea edes pitää silmiäni auki, joten nukahdin siitäkin huolimatta että yritin pitää itseni hereillä. Heräsin ja kaikkialla oli pimeää, vain heikko hämärä valo joka tuli kaapin ovien välistä auttoi minua näkemään vähänkin ympärilleni. Olin sen verran uninen etten heti muistanut missä olin ja miksi olin täällä. Kun muistin sen että olin hylätyssä talossa yksin ja nyt oli vielä yö minua alkoi pelottaa. Yritin nousta ylös lähteäkseni talosta mutta jalkani oli puutunut ja jäänyt kiinni johonkin kaapin lattialla olevaan hengariin. Melkein heti sen jälkeen kun olin yrittänyt nousta kuulin askelia alakerrasta päin. Ajattelin hetken että ehkä ne olisivat jommankumman serkkuni mutta askeleet olivat selvästi aikuisen miehen askelia. Kuulin hahmon nyt nousevan portaita ylös, joka toisella askeleella kuulin jotain painavaa raahattuna maassa. Peitin suuni jottei raskas hengitykseni paljastaisin minua. Nyt hahmo oli yläkerrassa. Se käveli hitaasti yhä raahaten jotain perässään. Rukoilin kaapissa että se lähtisi. Kun hahmo tuli lähemmäs piiloani haistoin hyvin vahvan mädän hajun. Kun haju ja askeleet tulivat kokoajan lähemmäs kaappia, hahmo pysähtyi juuri kaapin eteen. En nähnyt yhtään mitään sillä hahmo peitti kaapin ovien välistä tulevan valon. Hahmo seisoi oven edessä varmaan vain alle minuutin mutta se tuntui minulle ikuisuudelta. Kun hän vihdoin jatkoi matkaa ikkunalle kuulin hieman raskaampaa hengitystä kaapista, se ei ollut oma hengitykseni. Tämä riitti saamaan minut ylös ja juoksemaan kaapista ulos. Juoksin portaat alas katsomatta yhtään taakseni, kuulin juoksu askeleita takaani mikä sai minut juoksemaan vain nopeampaa. Katsoin taakseni vain siinä vaiheessa kun olin päässyt talon ovesta ulos, en nähnyt ketään. Tämä ei kuitenkaan estänyt minua juoksemasta koko matkaa tätini ja setäni talolle. Heidän talollaan oli pari poliisi autoa ja jopa vanhempani olivat tulleet huolissaan paikalle. Serkkuni sanoivat että he olivat etsineet minua tunteja ennen kun he olivat palanneet takaisin ja kertoneet etteivät he löytäneet minua mistään. Kerroin missä olin piilossa ja mitä siellä oli tapahtunut mutta tapahtumia ei otettu tosissaan.

Monta vuotta myöhemmin kuulin loput tarinasta toiselta serkultani. He olivat etsineet minua tunteja niinkuin he silloinkin sanoivat, mutta se osa jota kukaan muu ei tiennyt oli se, että kun he olivat kävelemässä tuon saman talon ohi, he luulivat nähneensä minut ikkunasta siinä samassa huoneessa jossa oikeasti oli piilossa. Kun he tulivat lähemmäs he huomasivat ettei se ollut minä, nuori poika jota kumpikaan heistä ei tunnistanut, vilkutti heille ja viittoi tulemaan sisään. Kaikki tämä sillävälin kun nukuin kaapissa.

Lyhyitä KauhutarunoitaWhere stories live. Discover now