Mä en ole esine

Hammasharjaton

Mä lyön mun päätä seinään.

Tum.

Tum.

Tum.

Mä oon nyt vakuuttunut siitä, että tylsyyteen voi kuolla. Mä kävelen ympäri huonetta, mutta se ei auta.

Lysähdän likaiselle patjalle makaamaan.

Mä en tiedä paljonko kello on, koska täällä ei sellaista sattunut olemaan.

Asiaa auttaisi edes vähän, jos tietäisin oliko ilta vai päivä, mutta ei. Täällähän ei ollut ikkunaakaan.

Kuulen askeleita portaissa. Viimein mut löydettiin, kestipä siinä kauan.

Harmikseni Carter kuitenkin tallustaa sisään ja ojentaa mulle lätyskän.

"Mikä tää on?" mä kysyn epävarmana ja kääntelen sitä käsissäni.

Se on vaaleanruskea.

Siitä irtoaa keltaista mömmöä mun sormiin.

"Etkö sä oo ennen syönyt leipää?" se kysyy huvittuneena. Pudistan päätäni nolona.

Mä katson tätä leipä asiaa, mikä onkaan, epäillen ennenkun haukkaan siitä palan.

Käsin syöminen ällöttää minua, mutta mulla ei oo vaihtoehtoja.

Sylkäisen palan suustani lattialle.

"Pahaa", valitan.

"Miten sä et oo ennen syöny leipää", Carter kysyy pudistellen päätään epäuskoisena.

En vastaa. Se pitää mua kumminkin vain rikkaana muksuna, joka ei osaa muutakuin valittaa.

Okei no sellainenhan mä olen, mutten halua lietsoa sen vihaa mua kohtaan.

"Haluutko taas turpaan?" se kysyy uhkaavasti.

"Meillä ei kotona syödä tämmösiä ja jos joudun syömään muualla kuin kotona niin äiti pakkaa mulle eväät", selitän nopeasti, sillä en halua taas saada nyrkistä naamaani.

Carter nyökkää ja annan sille leivän takaisin. Se katsoo sitä hetken, mutta lähtee sitten viemään sitä mukanaan, todennäköisesti roskikseen.

"Nirso", se vielä murahtaa ja jättää mut sitten yksin.

Odotan hetken, kunnes menen varmistamaan ettei ovi ole auki.

Käännän kahvaa ja vedän, mutta mitään ei tapahdu.

Käyn makuulleni patjalle ja yritän saada nukuttua.

Huomenna mä pääsisin kotiin. Huomenna mä olisin taas kotona.

Mun vanhemmat ovat varmasti tälläkin hetkellä huolesta suunniltaan ja miettivät missä mä olen. He varmasti tekevät kaikkensa, jotta löytäisivät mut.

Sitten ällöttävä ajatus muotoutuu mun mieleen. Mietin ensin että huudanko Colinia vai Carteria, mutta Colin on pelottavampi.

"Carter!" mä huudan ja hetken päästä ovi jo avataan.

"Mun pitää pestä mun hampaat", ilmoitan ja se katsoo mua turhautuneena.

Mua pelottaa että se tulee vetämään mua turpaan tästä hyvästä, mutta se pysyy paikallaan.

"Meillä ei oo sulle hammasharjaa", se sanoo tyynesti ja on jo kävelemässä pois.

"No hyi", valitan.

"Mä voin kysyä Colinilta jos se suostuis ostamaan sulle huomenna jonkun halvan, mutta älä toivo liikoja", se myöntyy.

"Kiitos", mä mutisen ja jätän mainitsematta, että mä en oo täällä enää huomenna.

Mua ällöttää mun pesemättömät hampaat.

Carter katsoo mua hetken oudolla ilmeellä, mutta sitten se häipyy ja sulkee oven perässään.

Mä kävelen ovelle ja vedän kahvasta.

Mitään ei tapahdu.

Menen patjalle ja yritän jatkaa uniani. Mun pitää huomenna olla pirteä, kun mun vanhemmat tulevat hakemaan mut pois.

Tai poliisit.

Tai yksityisetsivä.

Jokatapauksessa, en saa olla väsynyt kun mut haetaan. Mun pitää olla ihan kaikinpuolin kunnossa.

Mä en malta oottaa, että pääsen kotiin kuumaan vaahtokylpyyn.

Mä aion niin maata siellä monta tuntia ja pyytää meidän kokkia tekemään mulle kokonaisen suklaakakun.

Sen jälkeen mä voisin syödä sitä, lukea jotain kivaa kirjaa vaikka, kun tämä olisi  enää vain huono muisto.

Nukahdan ajattelen suklaakakkua ja kuumaa vaahtokylpyä.

Herään kun kuulen jonkun tulevan portaita. Nousen välittömästi istuma-asentoon ja asettelen hiuksiani paremmin.

Tulija on Carter, joka tuo mulle lautasellisen mönjää.

"Ennenkuin kysyt niin se on puuroa", se toteaa ja mä kauhon sitä epävarmasti lusikalla jonka se ojentaa mulle.

Maistan puuroa epäileväisenä, en tiedä epäilenkö enemmän myrkytys mahdollisuutta vai makua.

Se on vielä pahempaa kuin se eilinen lätyskä, mutta mulla on kamala nälkä niin syön sen kokonaan.

"Hyvä poika", Carter sanoo kuin koiralle ja ottaa lautasen ja lusikan. Se lähtee huoneesta.

Kuuntelen milloin se on noussut portaat ylös ja kävelen sitten kokeilemaan ovea.

Se on taaskin lukossa.

Käyn makaamaan sängylle odottaen, että mut tullaan hakemaan.