robin packalen - mä tarvin jotain aitoo

mitä rakkaus on?

Sini

Istumme Veeran, Nooran, Pian ja Lauran kanssa katsomassa Vilman uuden musiikkivideon kuvauksia. Jostain syystä myös Robin, Petra ja Heli ovat alkaneet hengailla meidän kanssa. Heli on itseasiassa ihan kiva, mutta mä en voi edelleenkään sietää Petraa. Tulemme kuitenkin toimeen niin, että voimme olla samassa porukassa kunnolla. Kolmikko saapuu studiolle tuoden mukanaan kymmeniä kuppeja Starbucksin kahveja ja käymme niihin innolla käsiksi aikaisen herätyksen vuoksi.

"Enkelit", Vilma huokaisee nuutuneena, vaikka nainen on vasta alle puolessa välissä kuvauksia.

"Väsyttääkö?" Robin kysyy huvittuneena ja istahtaa viereeni sohvalle. Mä yritän esittää niinkuin en olisi edes huomannut, vaikka sydämeni lyönnit kiivastuvat hetkessä.

"No vähän, mutta kyllä tää tästä", Vilma hymyilee ja näyttää tosi kauniilta maskeerauksissaan. Petra istuu Robinin syliin poikittain ja katsoo mua hymyillen. Mä en ole edes näkevinäni naista, vaan käännyn katsomaan Veeraa.

"Sanoinko mä yhdeltä vai kahdelta? Mä en halua myöhästyä", kysyn Veeralta ja toi pudistelee päätään nauraen, ilmoittaen sanoneeni yhdeltä

"Ai mitä?" Robin kysyy uteliaasti.

"Suvi tulee tänään Helsinkiin ja me ajateltiin mennä juhlimaan porukalla, kun se on vihdoin täyttäny kahdeksantoista!" Vilma kailottaa ja mä suon naiseen murhaavan katseen. Mä en missään nimessä halua, että Robin keksisi tulla mukaan ja Petra tulisi pilaamaan illan. Vilma irvistää ja juuri sopivasti nainen kutsutaan takaisin kuvauksiin.

"Miksei meitä oo kutsuttu?" Heli kivahtaa selvästikin vitsaillen. Kohautan olkiani ja katselen kaikkialle muualle, paitsi Heliin, Robiniin tai Petraan.

"Vai etkö sä halua meitä mukaan?" Robin vuorostaan kivahtaa ja tökkää mua niin, että multa on lentää kahvit nenästä. Veera takoo selkääni nauraen etten tukehtuisi ja lopulta mä karhaisen kurkkuani.

"No se on tyttöjenilta", keksin.

"Kuka on Suvi?" Petra kysyy ihan pihalla ja mun tekisi mieli vastata jotain nasevaa, mutta Robin ehättää kertomaan naisen olevan mun sisko. "Ahaa."

Pia matkii Petraa äänettömästi naama rutussa ja mua naurattaa meidän lapsellisuus. Samassa Suvi soittaakin mulle ja mä vastaan iloisesti siskolleni.

"Mikä sulla on? Sä et oo ollu hyvällä päällä viimeisiin kolmeen kuukauteen", Suvi toteaa ja hymyni hyytyy.

"Mäkin rakastan sua, sisko rakas", tokaisen. "Joko sä nouset koneeseen?"

"Niin ku mä vaan sitä, että oon nyt täällä kentällä."

"Joo, mä tuun sitten kahdeksi", lupaan, mutta Suvi huokaisee raskaasti.

"Mä oon Helsinki-Vantaan lentokentällä, tolvana! Mä arvasin ettet sä muista oikeaa aikaa", Suvi huudahtaa ja mä kalpenen täysin.

"Ei helvetti, oota siellä mä lähen nyt", ilmoitan ja suljen puhelun. Veera, Pia ja Noora nauravat kuollakseen kun ne tajuavat mun unohtaneen Suvin oikean saapumis ajan.

"Tarvitko sä kyytiä?" Robin kysyy hetken katseltuaan tavaroideni keräämistä.

"En", sanon, mutta alan tarkemmin miettimään asiaa ja tulen siihen päätökseen, että se olisi paras idea. "Tai itseasiassa joo." Robin pudistelee mulle päätään ja mutisee jotain aikaisesta dementiasta samalla, kun nostaa Petran pois sylistään ja lähtee kävelemään autolleen. Mä nappaan vielä laukkuni ja ilmoitan muille tulevani ihan juuri takaisin.

Istahdan Robinin auton kyytiin ja tajuan vasta sitten, että olemme kahdenkesken taas. Sysään kuitenkin ajatuksen pois mielestäni, tai tuntisin itseni kiusalliseksi.