robin packalen - mä tarvin jotain aitoo

veeran bileet

Robin

Bileet ovat täydessä vauhdissa ja ihmisiä on ehkä muutama liikaakin, mutta niin kauan kun kaikilla olisi hyvä meno, ei Veerakaan puuttuisi ihmismäärään.

"Moi", Ira huikkaa yhtäkkiä vierestäni ja mä säpsähdän säikähdyksestä.

"Kuinka sä tänne osasit tulla?" kysyn huvittuneena ja halaan naista tervehdykseksi.

"Sori, ei kai haittaa? Samppa pyysi mut ku sai tietää, että vietän tylsää koti-iltaa mun kissan kanssa", Ira naurahtaa suloisen epävarmasti.

"Ei tietenkään, kaapissa on juotavaa", hymyilen. "Onkohan sun kissas vihainen kun feidasit sen?"

"Mouru on ymmärtäväinen", Ira virnistää pienesti ja avaa jääkaapin oven napaten sieltä tölkin lonkeroa. Naisenalku avaa sen ja vilkuilee ympärilleensä ujosti. Kun joku Pian vähän rokahtava ystävä flirttailee Iralle ja nainen katsoo mua apua anovasti, vedän naisen mukaani ja etsin katseellani muita.

"Hei onko toi vessa? Mä käyn nopeesti ja vaikka etsin sut sitten", Ira ilmoittaa ja mä nyökkään. Sillä samalla sekunnilla kun nainen sulkee oven perässään, Sini ilmestyy luokseni ja painaa suudelman huulilleni humalaisesti.

"Kuka on vessassa? Mä kusen housuun", Sini huudahtaa ja rämpyttää vessan ovea. Mä nappaan naisen kädestä kiinni ja yritän rauhoitella sitä - toi menettää kärsivällisyytensä täysin saadessaan alkoholia vereensä.

"Sori ku kesti, voin myöntää että otin pari selfietä", Ira naurahtaa rennosti astuessaan ulos hetkeä myöhemmin ja Sinin katse on suoraan sanottuna pelottava. Mun hymyni hyytyy, enkä todellakaan tiedä miten päin olla. Kuitenkin Sini vain työntyy välistämme vessaan sanaakaan sanomatta ja vetää oven kiinni nopealla käden heilautuksella.

"Sun tyttöystävä ei taida tykätä musta yhtään?" Ira huokaisee, enkä mä haluaisi pahoittaa naisen mieltä, mutta en tiedä mitä sanoa.

"Mä olen käyttäytynyt vähän typerästi ennen", yritän takellella jotain. "Ei se ole susta kiinni, se on vaan vähän.. mustasukkainen."

"Aa, okei. Sori, mä voin kyllä lähteä oikeasti", Ira menee selvästi pieneen paniikkiin ja mä pudistelen päätäni.

"Ei todellakaan tarvitse, ei se olis reilua sulle tai mullekaan. Sä olet mun työntekijä, joten meidän on vähän pakkokin olla tekemisissä", selitän. "Sinin pitää vaan päästä yli ja yrittää olla normaalisti."

"Mä en oikeasti halua aiheuttaa mitään draamaa", Ira huokaa näyttäen olevansa erittäin epämukavassa tilanteessa, enkä mä voi naista syyttää.

Samassa ovi käy ja Sini kävelee kylmästi meidän ohi. Pyöräytän silmiäni ja huomaan, ettei mua haluta edes lähteä naisen perään - olemme käyneet tämän saman asian tuhat, jos ei miljoonakin kertaa läpi enkä mä jaksa enää. Eri asia jos olisi kyse jostain ihmisestä jonka voisin heivata pois elämästäni, mutta Ira on kuitenkin töissä mulla ja nainen vaikuttaa kaiken lisäksi mukavalta - ja normaalilta seurassani, joka on hyvin harvassa nykyään. Ja kaiken kukkuraksi Sini on erittäin humalassa, mikä vaikeuttaisi puhumista.

Mä tiedän tehneeni erittäin typerän ja vastuuttoman päätöksen kun avaan viinapullon ja teen siitä itselleni shotteja ja drinkin. Tunnetusti viina ei ole mun juttuni, mutta en jaksa tätä draamaa tänä iltana ja haluan unohtaa koko aiheen. Ja aikeenani on ehkä myös vähän nollata ennen inttiä.

"Täällähän sä oot", Ira huokaisee helpotuksesta avattuaan oven Veeran porukoiden huoneeseen ja nähtyään mun istuvan nojatuolissa säälittävän näköisenä. Pullo kädessä ja silmät sumeana kaikesta juomastani viinasta.

"Täällähän mä."

"Mä olen lähdössä ja ajattelin vielä tsekata sun tilanteen", Ira selittää huultaan purren ja katsoo mua huolestuneesti. Helvetti, ovella on ihan väärä nainen - mun omani on vetämässä ilmeisesti yhtä pahoja perseitä kun mäkin. Tästäkin huomaa kuinka samanlaisia olemme loppujen lopuksi Sinin kanssa.

"Voitko jäädä?" puuskahdan ja puserran itseni parempaan asentoon. "Jos Miuku tai Mauku vai mikä nyt olikaan ei pahoita mieltään." Ira naurahtaa ja istuu sängyn päätyyn vastapäätäni.

"Älä nyt suutu, jooko?" Ira huokaisee pienesti ja mä lupaan olla suuttumatta. "Mä kuulin kun porukka puhui sun ja Sinin yhteen muutosta ja mä mietin.."

"Niin?" pyydän jatkamaan ja toivon, että kerrankin joku uskaltaisi puhua mulle oikeasti rehellisesti - Sinin ja vanhempieni lisäksi tietenkin. Ira hengähtää syvään ja näyttää miettivän sanojaan tarkkaan, mutta yhtäkkiä naisen suusta kuuluu vahva ääni.

"Mieti tarkkaan. Mä en halua pelotella, mutta mulla on omakohtaisia kokemuksia tästä asiasta. Oletko sä ihan varma, että haluat elää suhteessa, jossa ei selvästikään ole luottamusta? Mä kyllä näen että te rakastatte toisianne, mutta selvästikin te myös satutatte toisianne."

Ryhtini painuu takaisin kasaan ja pullo on tipahtaa käsistäni, mutta Ira saa sen napattua kiinni. Kyllä mä tiedän jossain syvällä sisimmissäni, että nainen on oikeassa, mutta sydämeni ei halua uskoa.

"Anteeksi, mun ois pitäny olla hiljaa, eihän tää asia kuulu mulle yhtään", Ira irvistää lopulta kun en saa sanaa suustani. "Mä voisin oikeasti nyt lähteä, haluatko sä että mä pyydän jonkun tänne?"

"Ei ku mä tuun samaa matkaa alas", huokaisen ja nousen horjahtaen. Kävelen naisen perässä seinästä tukea ottaen portaat alakertaan ja huomaan, että aika paljon porukkaa on häipynyt - kellokin on varmaan jo aamuyön puolella. Heitän heipat Iralle ja lupaan puhua sen kanssa huomenna.

Löydän humalaisen Sinin keittiöstä juttelemassa Veeran kanssa ilmeisesti henkeviä ja lyöttäydyn niiden seuraan.

"Rakas, mennäänkö nukkumaan?" ehdotan ja yllätyksekseni Sini nyökkää.

Simahdimme vierashuoneeseen ja aamulla olo on hieman rapea. Päätä särkee ja suuta kuivaa. Sinikin heräilee pikkuhiljaa ja käpertyy kainalooni meikit suttuisina kasvoillaan. Silti se osaa näyttää enkeliltä.

"Kuule, mä oon miettiny sitä meidän yhteenmuuttoa", aloitan hiljaisesti ja Sini nostaa kysyvästi katseensa. "Sun eilinen käyttäytyminen sai mut miettimään sitä uudestaan."

Sinin kulmat kurtistuvat ja nainen kavahtaa kauemmas. Se näyttää kelaavan eilistä päässään ja kääntyy taas hämmentyneen näköisesti katsomaan muhun.

"Mitä mä muka tein?"

"Käyttäydyit lapsellisesti heti ku Ira tuli", huokaan ja katson sitä suoraan silmiin jopa vähän pettyneesti. Sini näyttää makustelevan asiaa hetken, jonka jälkeen sen ilme on taas neutraali.

"Mitä sitten? Mä olin kännissä, anna olla", se mutisee ja nousee sängystä. "Jos meidän yhteenmuutto oikeasti kariutuu johonki kännisekoiluun niin ehkä mäkään en halua muuttaa sun kanssas."

"Miksi sä käyttäydyt noin lapsellisesti?" kurtistan kulmiani.

"Aha, nyt mä oon lapsellinen", Sini katsoo mua vihaisesti.

"Ilmeisesti sä et osaa keskustella tänään järkevästi, niin annetaan olla."

"Ihansama", Sini tokaisee kävellessään ovesta ulos. Hetken päästä kuulen ulko-oven äänen ja näen ikkunasta, kuinka se kävelee pois. Mä huokaisen raskaasti ja päällimmäisenä ajatuksenani on, että jaksaisinko tällaista riitelyä kokoajan. Toki meidän suhde on intohimoa täynnä juuri meidän pippuristen luonteiden vuoksi, mutta mä en todellakaan jaksaisi raskaan työni lisäksi raskasta suhdetta.