robin packalen - mä tarvin jotain aitoo

LET'S MOTHERFUCKING PARTY

6. luku

Kaksi kuukautta myöhemmin

"Tytöt, tätä me ollaan ootettu vuosi!" huudahdan nostattaakseni tunnelmaa. Istumme bussissa matkalla Himokselle Suomen parhaimpiin juhannusbileisiin! Meillä on mukana kaksi telttaa ja pienen budjetin vuoksi aiomme yöpyä leirintäalueella.

"YAAAS!" Veera huutaa ja nostaa lonkerotölkin ilmaan. Musta tuntuu ettemme ole kovin mukavaa seuraa muiden mielestä, mutta se ei ketään meistä haittaa. Kun bussi pysähtyy Jämsän keskustaan, juoksemme ensimmäisinä ulos ja nappaamme tavarat bussin tavarakontista.

Kun pääsemme taksilla Himoksen leirintäalueelle, alamme suoraan kasaamaan telttoja. Veera ja mä käydään ensin vaihtamassa liput rannekkeeseen ja tytöt jäävät sen ajaksi säätämään telttojen kanssa.

"Ketä sä odotat eniten?" Veera kysyy, kun olemme parin metrin pituisessa jonossa.

"Sannia! Ja Tuiskua", virnistän ja alan tanssahtelemaan paikoillani, samalla lauleskellen Tuiskun Rahan takii biisiä. Veera pudistelee päätään ja mä lopetan nauraen. "Ketä sä?"

"No Ropinia tietenki!" nainen huudahtaa ja mun hymyni hyytyy samantien. Muut eivät tiedä aiemmista tapahtumista mitään, enkä ajatellutkaan kertoa. "Ehkä mä tällä kertaa pääsisin sen pöksyihin, mitä sanot?"

"Mä kerkesin jo unohtaa et seki on täällä", huokaisen. "Onneks kuitenki vasta huomenna! Ehkä meidän pitäis ottaa projektiksi, et saadaan sut sen sänkyyn!" Nauramme molemmat, sillä aihe on iänikuinen läppä.

Saamme vaihdettua liput rannekkeisiin ja palaamme leirintäalueelle. Noora ja Pia lähtevät hakemaan rannekkeita ja me alamme kasaamaan telttoja loppuun. Jollain leirintäalueella on mukana iso matkakaiutin josta se soittaa täysillä bilemusiikkia. Mulle alkaa tulla kunnolla bilefiilis, jonka takia avaammekin skumppapullon kun tytöt tulevat takaisin ja olemme saaneet teltat pystytettyä.

"Entä jos alkaa sataa?" Noora kysyy yhtäkkiä.

"Kato, sen takia noi on nii lähekkäi, että niitten päälle saa pressun", kerron ja kaivan sen telttarepusta esille. "Mutta ei, koko viikonloppuna ei sada vettä tai mä poltan koko Suomen."

"Hyvä suunnitelma", Pia nyökkää huvittuneena ja auttaa mua laittamaan pressun paikoilleen. Sen jälkeen istumme telttojen eteen ja alamme suoraan sanottuna ryyppäämään.

"Okei, kello on nyt kaks ja eka esiintyjä on neljältä", Noora ilmoittaa katsottuaan kelloa puhelimestaan.

"Ig kuva on pakollinen just nyt", ilmoitan ja kaivan puhelimen nahkatakkini taskusta. Ryhmittäydymme viltille ja otan meistä ihanan kuvan. Kuvatekstiksi laitan "let's go!! 🍾 #himosjuhannus" ja tägään tytöt kuvaan, jonka jälkeen julkaisen sen.

Joimme vielä puolitoista tuntia viltillä, jonka jälkeen kävimme kaikki vessassa ja lähdimme möyrimään kohti festaripaikkaa. Noora selaa puhelintaan ja yhtäkkiä nainen alkaa kiljumaan suoraa kurkkua. Mä vilkuilen ympärilleni vainoharhaisesti ja olen valmistautunut juoksemaan, jos näkisin aseen tai jotain.

"ROBIN TYKKÄS MEIDÄN KUVASTA!" nainen huutaa ja aikalailla kaikki ympärillämme olevat ihmiset kääntyvät katsomaan meitä. Huokaisen ja käsken Nooran pitää pienempää ääntä, tai mä kuolisin myötähäpeään. "Nii mutta ku Robin tykkäs tosta kuvasta! Eihän sitä oo ees tägätty tohon!"

"Se seuraa mua", mutisen vastahakoisesti ja Noora katsoo mua järkyttyneesti.

"Mikset sä oo sanonu mitään!? En mä tienny että te niin hyviä kavereita kumminkaan ootte!" nainen kivahtelee.

"No tota Robinhan kävi kahvillaki Sinillä, nii onhan se aika normaalia et se seuraa Instagramissaki", Pia toteaa, vaikka tiedän ettei nainen halua puuttua asiaan.

"Kävi se meilläki mut miksei se seuraa mua?" Noora huudahtaa ja alkaa murjottamaan. "Ja sä et kummiskaan seuraa sitä ees takas." Päätän olla vastaamatta, etten aiheuttaisi yhtään enempää draamaa. Loppumatka menee täydessä hiljaisuudessa, mutta tunnelma parantuu heti kun pääsemme festaripaikalle.

Ensimmäiseksi esiintyy Roope Salminen & Koirat. Me ei oikeastaan tiedetä kuin yksi biisi niiltä, joten sen kuultuamme lähdemme anniskelualueelle.

"Haluaako neitokaiset liittyä seuraan?" paidaton mies kysyy yhtäkkiä jostain pitkästä pöydästä.

"Mikäs ettei", virnistän ja istun ison jätkäporukan sekaan. Tytöt tulevat perässä ja pöytään tulee kamala määrä juomia, joihin meille annetaan lupa koskea. Musta tuntuu, että mä tulisin olemaan mielettömän humalassa koko viikonlopun, mutta ketäpä se haittaa?

Kun Teflon Brothers tulee lavalle, juoksemme tyttöjen kanssa yleisöön ja alamme reivaamaan mielettömästi. Mutta samantien kun Arvon leidit alkaa soimaan, sekoamme kaikki ja huutolaulamme biisin tahtiin.

Sitten esiintyy JVG ja siinä vaiheessa alan toden teolla tuntea humalan. Kaappaan Veeran ja Pian kainaloon ja Pia ottaa Nooran toiseen kainaloonsa. Tanssahtelemme niin sitten loppu keikan ja kaikki varmastikin nauravat meille, mutta hällä väliä!

"Veera tuu mun kaa vessaan", pyydän, sillä JVG'n keikan aikana bajamajat ovat todennäköisesti tyhjillään. Nainen nyökkää ja lähdemme sujahtelemaan ihmisten välistä hyvällä vauhdilla. Veerakin käy, joten sovimme tapaavamme yhdessä tietyssä kohdassa.

Kun tulen bajamajasta, törmään tuttuihin kasvoihin.

"Katos perkele! Sinihän se oli?" Samuel hymyilee.

"Öö joo", naurahdan ja yritän saada päätäni tajuamaan jotain, sillä olen aivan kamalan humalassa. "Mitä sä täällä?"

"Mä tulin tänne jo tänään, vaikka keikka on vasta huomenna yöllä, kerkeää krapulaki laskea vähän", Samuel virnistää. "Pitäähän sitä juhannuksena saada bilettää. Kenen kaa sä oot täällä?"

"Parin frendin", kerron. "Haluutko liittyä seuraan?"

"No mikäs ettei, mun omat frendit lähti huiteleen jonnekki", Samuel hymyilee ja lähdemme matkaan. Veera odottaa meitä sovitulla tapaamispaikalla ja katsoo mua uskomatta silmiään, kun saavun Sampan kanssa.

"Sä se sitten löydät aina jostain mies-seuraa", nainen nauraa.

"Eiku tässä on Samppa, itseasiassa Robinin kitaristi", mutisen ja noi esittäytyvät toisilleen. Veera suo mulle salaisen virnistyksen, mutta jätän sen omaan arvoonsa. Lähdemme kolmestaan jatkamaan matkaa anniskelualueelle.

"Mä pidän vähän taukoa, tai mä en muista Italobrothersien keikasta mitään", ilmoitan muille istuttuamme vapaaseen pöytään. Samppa nauraa ja juo kulauksen kaljastaan, mutta Veera pudistelee päätään.

"Eikö se ollu puhe että tänne tullaan ryyppäämään eikä nössöilemään?" nainen huudahtaa tapaansa mukaan kovaäänisesti. Olen joskus yrittänyt kertoa naiselle, ettei tämän aina tarvisi huutaa sillä toi omistaa jo muutenkin kantavan äänen. Muutenkin humalassa desibelit nousevat kaksinkertaisiksi.

"Jos haluat välttämättä kantaa mut telttaan yöllä nii mikäs siinä", vastaan virneellä ja Samppa kääntyy katsomaan mua järkyttyneesti.

"Te yövytte teltassa? Entä jos joku hiippailee sinne yöllä tai jotain vastaavaa?" mies kyselee ihmeissään.

"Kuule elämässä pitää olla jännitystä, ei tätä muuten jaksa pirukaan", Veera hymyilee humalaisesti ja ottaa hörpyn drinkistään vahvistaakseen sanojaan. Samppa pudistelee meille nauraen päätään - itseasiassa saamme aika usein päänpudistuksia kun olemme tyttöjen kanssa liikenteessä, mutta ei kukaan meistä edes osaa ottaa sitä nokkiinsa. Me olemme omia itsejämme ja jos seura ei kelpaa, niin pärjäämme kyllä aivan hyvin keskenämme.

"Hei mun pitää mennä, frendit kuulemma oottaa. Sanonko mä Roppelle huomenna terveisiä ku se tulee?" Samppa kysäisee hyväntuulisesti.

"Joo kerro multa paljon terveisiä ja sano että mä ootan sitä täällä", Veera höpöttää läpällä.

"Älä sano multa mitään", pyydän ja Samppa suo muhun kummastuneen katseen, muttei kuitenkaan kysy mitään. Mies hyvästelee meidät haleilla ja lähtee matkoihinsa.

"Voi perkele, mitähän huomisestaki tulee", huokaisen ajatukseni ääneen ja Veera vain virnuilee ja kohottelee kulmiaan.