1. luku
Tuuli yltyy kokoajan lisää ja pilvet tummuvat entisestään. Muutama pisarakin on tullut jo otsalle ja pisaroiden tahti vain kiihtyy. En siltikään halua lähteä mihinkään. Mitä se haittaa, vaikka sitä kastuisikin? Kylmyys sitä vain iskee ja vaatteet kastuvat. Mutta mitä se loppujen lopuksi haittaa?
Järvi näyttää niin kauniilta, kun aallot lyövät vasten kalliota, ja kun pilvet järven yllä ovat tummat tiputtaen pisaroita veteen aiheuttaen suloisen sekasorron. Pisarat ovat muuttuneet jo sateeksi, eikä pelkäksi tihkusateeksi vaan kunnon kaatosateeksi. Tälläistä sadetta ei ole hetkeen ollutkaan.
Ei näy enään lenkkeilijöitä juoksemassa. Ei näy edes ihmisiä kiiruhtamassa pois sateesta. Kaikki ovat päässeet jo sisälle nauttimaan kodin lämmöstä, vaihtamaan kuivat vaatteet ylleen ja katselemaan TV:tä. Kaikki ovat päässeet sisälle valittamaan kurjasta sateesta, ihan kuin pihalle meneminen olisi vaarallista. Tuntuu kuin ihmiset eivät muuta osaisikaan kuin valittaa kaikesta, joka ei mene heidän tahtonsa mukaan. He eivät tajua, että jotkut saattavat pitää sateesta. Esimerkiksi minä.
Ajantajuni on kadonnut. Minulla ei ole aavistustakaan siitä kuinka kauan olen istunut penkillä sateesta nauttien. Olen saattanut olla tässä vartin, tai puolituntia, tai tunnin, tai vaikkapa 23 minuuttia ja 47 sekuntia. Päätän kuitenkin lähteä kävellen hitaasti haamun lailla kohti metsäpolkua. Tyhjällä metsäpolulla kuitenkin huomaan sopivan kohdan kalliota, josta näkee järvelle hyvin ja päätän istua hetkeksi katselemaan myrskyävää järveä vielä uudelleen hiukan eri näkökulmasta. Kuulen kuitenkin lähestyviä hölkkäaskelia ja kun kuulen niiden menneen ohitseni käännyn katsomaan minkänäköinen ihminen siellä hölkkää. Joku nuori sporttisen näköinen nainen, jolla on hiukset korkealla ponnarilla. Hän on kuin suoraan elokuvasta otettu sporttimimmi, joka haluaa paeta hetkeksi maailmalta. "Onnea vaan yritykselle" mutisen hiljaa nousten samalla ylös.
Jatkan matkaani kohti kimppakämppää, jossa asun kolmen muun ihmisen kanssa. He ovat kaikki mukavia ja hyvää tarkoittavia tyyppejä. En vain oikein pidä ihmisistä, koska he valittavat aina kaikesta eivätkä ole ikinä mihinkään tyytyväisiä. Viihdyn muutenkin yksikseni paremmin. Siitä huolimatta he ovat todella kivoja ja ymmärtävät minua.
Mariannella on blondit pitkät hiukset, mutta vaikka hän onkin blondi hän pärjää koulussa ihan hyvin. Hän on urheilullinen tyttö, joka on sosiaalinen ja omistaa monta ystävää. Hän on seurustellut Miikan kanssa, joka käy samaa lukiota meidän kanssamme nyt yli puoli vuotta ja hän on ollut kimppakämppämme vakio kalustoa heti siitä lähtien kun kämppä on hankittu. Miika on myös mukava ja hauska tyyppi ja muutenkin hyväsydäminen henkilö. Marianne ja Miika ovat täydellinen pari ja olen onnellinen heidän puolestaan.
Jenna on vähän samanlainen kuin minä. Hän viihtyy myös omissa oloissaan, mutta Mariannen ja Lindan seurassa hän on usein sosiaalinen. On hän myös minun seurassani sosiaalinen, mutta hän tietää, että en ole kovinkaan puhelias. Hän saattaa silti usein kertoa omia juttujaan ja hän tietää, että kuuntelen häntä. Hän on todellinen älykkö ja todella hyvä koulussa. Jenna rakastaa myös lukemista ja pukeutuu hipsteri tyylisiin vaatteisiin. Hänellä on suuret silmälasit ja vähän olkapäiden alapuolelle ylettyvät luonnolliset vaaleanruskeat hiukset joita hän ei ole ikinä värjännyt.
Linda on supersosiaalinen ja ystävällinen. Hänellä on vahva luonne ja hän puolustaa ystäviään viimeiseen asti. Hän keksii aina kaikkea hauskaa ja on muutenkin meistä sosiaalisin ja rohkein. Ei Marianne hänestä kovin kauas kuitenkaan jää. Linda on lyhyt ja pienikokoinen, mutta sisukas tyttö ja hänellä on punaiset lyhyet hiukset. Linda pitää meistä meistä huolta ja on aina iloinen. Linda on kekseliäs ja tietää kaikki mahdolliset pienet turhat faktat, vaikkei hän koulussa niin hyvin pärjääkään.
