Kiereskelen jo kolmatta tuntia sängyssäni vailla pienintä aavistustakaan unesta. Kello on puoli kolme yöllä ja huomenna.. tai siis tänään pitäisi olla kahdeksalta kuluttamassa koulun penkkejä. En ole varma mikä minua valvottaa, mutta jostain syystä keskustelu Maxin kanssa pyörii kokoajan päässäni. En ymmärrä miksi. Kyseessähän oli normaali tuttavallinen keskustelu.
Olen yrittänyt kuunnella musiikkia, mutta sekään ei auttanut. Kyllästyn kierimiseen sängyssäni ja päätän hakea lasin vettä keittiöstä jos vaikka se rauhoittaisi minut. Veden kylmyys tuntuu mukavan virkistävältä kurkussani ja nielaistuani veden katselen lasia josta join aikaisemminkin päivällä. Lasi on punainen, tai siis lasiksi se on punainen ja siinä on kaikenlaisia kohokuvioita sun muita ja se muistuttaa etäisesti viinilasia. Lasi on vain niin paksua etten usko sen olevan viinilasi, mutta mistäs sitä tietää miksi lasiksi se on tarkoitettu. Lasken lasin pöydälle, kun olen juonut sen tyhjäksi ja huomaan pöydällä lasin josta Max joi iltapäivällä. Taas keskustelu Maxin kanssa palaa mieleeni.
Palaan huoneeseeni ja huomaan kellon olevan jo kolme. Katselen huonettani ja sen tumman violetteja seiniä. Olen niin iloinen siitä ettei minun tarvitse jakaa huonettani kenenkään kanssa. Mariannella ja minulla on omat huoneet ja Linda ja Jenna jakavat huoneen. Alunperin omat huoneet olivat minulla ja Jennalla, mutta kun Miika alkoi yöpyä niin usein meillä, Linda muutti Jennan huoneeseen.
Otan pöydältäni keskeneräisen kirjan, laitan pienen valon päälle ja alan lukemaan kirjaa, koska uni ei vieläkään maistu. Luettuani viisikymmentä sivua olen yhä hereillä, mutta jo hieman väsyneempi. Ei ihme, koska kello on jo puoli neljä. Kuudenkymmenen sivun päästä olen yhä väsyneempi ja pian en olekaan enää tämän maailman puolella. Uni on tavoittanut minut.
Auringonvalo pilkottaa verhon välistä silmiini aamulla ja käännyn sängylläni. Meinaan nukahtaa uudelleen, mutta pian tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa valtaa minut ja säpsähdän hereille etsimään puhelintani. Löydän puhelimeni heti pöydältäni ja katson kelloa. Vaikka olenkin vielä väsynyt ja osittain unenpöpperössä tajuan, että jos kello olisi kuusi aamulla aurinko ei olisi vielä noussut ja kun katson puhelimeni kelloa totean epäilykseni oikeaksi. Kello on 27 yli yhdentoista ja mikä pahinta, koulu on alkanut yli kolme tuntia sitten. Äännähdän epämääräisesti ja käännän kasvoni tyynyä vasten. Turha nyt enään on kouluun raahautua.
En kuitenkaan saa enään nukuttua joten raahaudun keittiöön, kaadan valko-puna-pilkulliselle kipolle riisimuroja, kaadan maitoa päälle, otan lusikan käteeni kuivaustelineestä ja menen olohuoneen sohvalle murojeni kanssa. TV:stä ei tule mitään katsottavaa joten laitan jonkun kauhuelokuvan DVD-soittimeen pyörimään. En keskity elokuvaan, vaan syön murojani hitaasti ja asettaudun sen jälkeen sohvalle makaamaan mukavasti, mutta kylmyys iskee ja haen peittoni huoneestani. Kun vihdoinkin pääsen sohvalle hetkeksi mukavaan asentoon, ovikello soi. Kuka ihme siellä muka tähän aikaan on? Tytöt ovat lukiossa ja tuskinpa kukaan muukaan siellä tähän aikaan on. Ei auta muu kuin nousta taas sohvalta ja mennä avaamaan ovi.
"Mitä sä täällä tähän aikaan teet? Mariannehan on lukiossa vielä tai niin ainakin olettaisin." kysyn Miikalta, joka paljastui oven takaa. Hän tulee normaaliin tapaan sisälle ja vastaa samalla: "Marianne veikkasi sun olevan täällä kun sua ei näkynyt lukiolla ja multa päättyi koulu äsken. Aattelin sitten tulla tänne, kun olisin muutenkin tullut myöhemmin. Mariannekin oli huolissaan siitä missä sä oot, kun teillä oli kuulemma englannin sanakoe tänään eikä sua näkynyt."
"Ähh, sekin olisi ollut. Nukuin pommiin ja heräsin vasta, ajatttelin että turha enään on kouluun mennä joten päätin pitää lomapäivän", vastaan tuskaillen englannin sanakokeeni takia.
"Mutta eihän pommiin nukkuminen oo sun tapaistas. Ethän sä edes ikinä torkuta kun oot aina ensimmäisten joukossa hereillä. Kuinka sä nyt niin pommiin nukuit?" Miika kysyy ihmetellen ja hän kuulostaa jopa hiukan toruvalta ja järkyttyneeltä. Niinkuin tämä nyt olisi jokin maailmanloppu.
