Emily on 15v tyttö, jonka perheessä yhteishenki ei ole se parhain, isä juo, äiti on masentunut. Mitä vielä? Vanhemmat päättävät kuitenkin erota ja Emily muuttaa troforssiin. Naapurissa asuvat pojat tulevat emilylle hyvin läheiseksi, ja leirillä ki...
Heyy! Mä olen elmily, mutta voi kyllä kutsua emiksi. Oon 15-vuotias ja asun tällä hetkellä Tampereella. Mun vanhemmilla ei oo kovin hyvä suhde ja ne riitelee kokoajan. Joskus muaki on sotkettu siihen mukaan ja mua lyötiin viinapullolla. No, ei siitä sen enempää.
Herään aamulla siihen, että isä huutaa. Minulle perus herätys kylläkin.
"Huora, SÖITKÖ SÄ MUN MAKKARAT ILLALLA, HÄ?" Isä huutelee. "Mä en ole koskenut sun makkaroihis.." Vastaan ja käperryn peittoon.
Oon todella kyllästynyt isän jatkuvaan huutoon ja itkeminen on jokapäiväistä touhua. Mulla ei oo juurikaan kavereita, enkä oo ollu kauheen suosittu koskaan. Oon aika massateini, joten luulis että mua ei kiusattais, koska ei muitakaan kiusata.
Äiti tulee huoneeseeni. "Hei Emily, minulla olisi vähän asiaa sulle." Hän sanoo pettyneenä ja istahtaa viereeni. Nousen ylös. Emily: Mitä nyt? Äiti: joudut muuttamaan isäsi kanssa Norjaan, me olemme eronneet. Emily: Mitä?! En mä mihinkään Norjaan! Äiti:. Valitan, pakkaa kaikki tarvittava , lähdette ylihuomenna. Emily: Mä en oo lähdössä minnekkään, ainakaan isän kanssa! Äiti: Ymmärrän kyllä, mutta hänellä on myös naisystävä. Ehkä hän on mukava.
Äiti lähtee huoneestani. Miksi juuri minä? "Olisipa minullakin kavereita.. Tai poikaystävä." Unelmoin. Oli viikonloppu ja lähtisimme maanantaina, joten ei ollut mitään kiirettä. Haluaisin viettää aikaa äitini kanssa, mutta hän on aina töissä. Eli toisin sanoen minulla ei ollut ketään, kenen kanssa jutella. Ainakaan oikeassa elämässä. Somessa minulla on yksi kaveri. Hän ei ole suostunut kertomaan nimeään, joten puhuttelen tätä bästiksenä. Hän on poika saman ikäinen kuin minäkin.
Muutto Istun takapenkillä. Olemme menossa lentokentälle isäni kanssa. Hän ei ole puhunut mitään minulle. Ihme kyllä, mutta hyvä vaan, että pitää turpansa kiinni edes pari sekuntia. Saavuimme lentokentälle ja matka tuntui aika lyhyeltä. Olimme keskustelleet äitini kanssa kaikki vaiheet läpi. "Ensin lentokoneeseen, sitten autoon ja sieltä Troforssin." Joo joo. Tiedetään. Tämä lause pyöri päässäni ärsyttävästi. Teimme kaikki lentokenttä aisat ja hyppäsimme koneeseen.
Matka meni myös nopeasti, koska nukuin ja muutenkin se kesti vain tunnin. Hyppäsimme pois lentokoneesta ja menimme bussiin.
~tässä tää eka osa! 🤠 Seuraava tulee huomenna, toivottavasti se olis jännittävämpi ;) Saa laittaa kommenttei 👇🏼
К сожалению, это изображение не соответствует нашим правилам. Чтобы продолжить публикацию, пожалуйста, удалите изображение или загрузите другое.
