Emily on 15v tyttö, jonka perheessä yhteishenki ei ole se parhain, isä juo, äiti on masentunut. Mitä vielä? Vanhemmat päättävät kuitenkin erota ja Emily muuttaa troforssiin. Naapurissa asuvat pojat tulevat emilylle hyvin läheiseksi, ja leirillä ki...
Jouduimme odottamaan Martinuksen ja Marcuksen isää pari tuntia ulkona, koska emme älynneet mennä meille. Toisaalta se oli ihan hyvä, että pystyimme tutustumaan paljon paremmin. Marcus oli todella ihana! Puhumattakaan Tinuksesta. Hän oli niin ihana. Olisi tehnyt heti mieli suukottaa tätä huulille, mutta en tiedä onko hänellä samanlaisia tunteita minua kohtaan.
Macin ja Tinuksen isä tulee vihdoin. Nousemme nurmikolta ja tungemme ensimmäisinä sisään. Kompastuimme kaikki kynnykseen ja saamme naurukohtauksen. Kierimme olohuoneeseen. Näin hyllyllä paljon palkintoja ja kuvia heistä. "Olette näköjään voittanut jotain?" Sanon ja tuijotan kaikkia kultaisia pokaaleja. "Hahah joo, me ollaan voitettu laulukilpailu ja kaikkea joistakin gaaloista." Marcus selittää ylpeänä.
En kehdannut kysyä mitään heidän musiikkiurastaan. Se olisi ollut noloa. Kuitenkin he ovat maailman kuuluja poptähtiä. Sitten puhelimeni alkaa täristä. "Sori, isä soittaa.." sanon ja otan etäisyyttä pojista.
Minä: Hei, mitä asiaa? Isä: Olisi aika tulla kotiin, missä muuten edes olet? Minä: Öhmm... Naapurissa. Selitin ja suljin puhelun.
Pojat katsoivat minua ihmeissään, koska he eivät ymmärtäneet suomea. "Isä soitti, että minun pitäisi mennä kotiin.." vastasin alakuloisena. Kaksostenkin hymy hyytyi. "Ei vielä!" He anoivat. Lupasin olla vielä hetken, kunnes lähtisin. "Ollaanko totuutta ja tehtävää?" Tinus kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Nyökkäsimme ja lähdimme etsimään pulloa. Otimme coca cola pullon ja juoksimme yläkertaan Marcuksen huoneeseen. Menimme istumaan pullon ympärille jalat ristissä. Minä sain luvan pyörittää ensin. Se osui Marcukseen. "To vai Te?" Kysyimme yhteen ääneen. "To" poika vastaa ja vääntelee naamallaan hauskoja ilmeitä. "Tykkäätkö Emistä?" Tinus kysyy uteliaasti ennen kuin kerkeän sanoa sanaakaan. "Ehkä, ehkä ei..." Marcus vastaa ja vilauttaa hymyä (😏) "noniin, pyöritä jo!" Tinus hoputtaa. Pullo pysähtyy minuun. Valitsin tehtävän. "Halaa tinusta kiihkeästi." Hän virnuilee ja työntää minua selästä. Halasin häntä ja kieltämättä se tuntui ihanalta. En ollut halannut ketään aikoihin. Sitten puhelimeni alkoi taas soida. "Ei saamari, mä oon unohtanut, että mun piti mennä kotiin!" Sanoin hätääntyneenä. En halunnut edes vastata. "Moikka, nähään huomenna!" Sanon ja lähden juosten portaita alas. Päästyäni kotiin Lea näppäili Applen läppäriään. "Sinä olit kaksi tuntia myöhässä, missäs sitä oltiin?" Hän kyselee. "Olin tossa naapurissa Marcuksen ja Martinuksen luona.." vastasin vähän epävarmasti. Olisi tehnyt mieli valehdella, koska kaikki ottaisivat meidän 'suhteen' puheeksi. En kestä sellaista. "Te meette muuten luokkaretkelle sellaseen leirikeskukseen, ootte siellä sitten viikon" Lea sanoo tauon jälkeen. "Mitä?!" Ihmettelin ja juuri tekemäni smoothieni tippui maahan. Entä jos en ollut poikien kanssa samalla luokalla? Haluan olla poikien kanssa täällä.. "lähdette sinne heti huomenna, kuulemma piti ottaa mukaan shortseja ja T-paitoja, koska lämmintä ilmaa luvassa." Lea selventää. Aloin siivoamaan tiputtamaani smoothieta. Menin sen jälkeen heti laittamaan Martinukselle ja Marcukselle viestiä. Olin saanut myös Macin numeron kun olin heillä. Minä: ootteko tulossa jonnekki luokkaretkelle johonkin leirikeskuksee?😶 Martinus: ollaan me! Säkin kai tuut? Minä: JESS😅 olin oikeesti kuolemassa ku kuulin että meen johonki luokkaretkelle ilman teitä Martinus: Sama täällä😂 nyt hyvee yötä 😴😴 Minä: Öitä 😴😴 Painoin puhelimeni rintaani. Onneksi
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
~Nyt oli aika lyhyt osa, mut toivottavasti kelpaa 💋 Seuraava osa tulee tänää tai huomenna 💜🙂
