Heräsin aamulla aika aikaisin. Tunsin ihanan lämpimän hengityksen niskassani. Käännyin uniseen poikaan päin ja silittelin tämän hiuksia. Hän avaa silmänsä ja hymyilee minulle pienesti. Hymyilen takaisin ja juuri, kun olen suutelemassa tätä joku aukaisee oven. Nousen äkkiä ylös. "Hei hei, täällä ei kuule lemmitä. Nyt ylös ja ulos!" Kirsi (opettaja) huutaa ja osoittaa ulko-ovea. Hän sulkee oven ja lähtee kävelemään toiselle mökille. "Ihan ku jossain armeijassa oltais!" Tinus naurahtss. Naurahdin hiukan ja laitoin hiukseni korvani taakse. "Toivottavasti me ei tänään mennä eräjormailemaan.." tuhisen ja katson poikia. "Jep.." Marcus sanoo ja etsiskelee sukkiaan.
Saavuttuamme pihalle, Kirsi kertoi säännöistä ja muuta sellaista. Meitä piti huomauttaa monta kertaa, koska hihitimme melkein koko ajan.
"Nyt olisi vuorossa lipunryöstö!" Kirsi huutaa. "Martinus, Celina ja Tom ovat punaisia, ja loput sinisiä. Tuunatkaa oma lippunne ja keksikää sille nimi." Hän jatkaa. Menemme Marcuksen kanssa hakemaan meidän lippua. Lisäksemme tiimissämme oli Ed. "Mikä meijän tiimin nimi on?" Kysyn ja katson poikia vuorotellen. "Kiituri kattokassiset!" Mac vastaa ja alkaa saman tien kirjoittamaan nimeämme lippuun. Piirtelimme siihen myös lisäksi ja veimme sen kirsille. "Tässä olis tää meidän!" Sanomme kuorossa ja heilutamme sitä. "Hyvä, nyt piillottakaa se jonnekkin, että toinen tiimi ei saa sitä heti." Kirkas ääni vastaa. Piilotimme sen johonkin puskaan.
Vihdoin molemmat tiimit olivat valmiita ja peli sai alkunsa. Me juoksimme ympäri taloja ja löysimme lipun. "JESSSS!" huusimme ja löimme ylävitoset. Heilutimme lippua nopeasti ja veimme sen kirsille. "Hienoa! nyt kaikki tänne!" Hän huusi laittaen kädet suunsa pieliin. "Loppuillan saattekin olla vapaalla." Hän kajauttaa.
Olemme olleet mökissä nyt pari tuntia. Juttelemme kaikesta omituisesta. Me olimme huomanneet, että Celina on käyttäytynyt todella oudosti. "Mikäköhän sillä on? Riitaa?" Marcus mietiskeli. "Niin, varmaan Tomin kanssa jotain parisuhde draamaa.." vastaan. "Mä käyn kävelyllä tuolla ulkona, tuun jonku 15 min päästä." Huikkaan tylsistyneen näköisille pojille. Martinus heiluttaa kättään hyvästiksi. Menin ovesta ulos ja näin celinan keinumassa. Menin hänen luokseen. "Onko sulla kaikki hyvin?" Kysyn tältä. "Hiljaa, mä en tarvii sun apuu juustopää!" Hän sanoo ja lyö minua vatsaan. Sujautan käteni vatsalleni. "Mistä hyvästä toi nyt oli?!" Sopersin vihaisena. Hän ei vastaa vaan tönäisee minua. Tönäisen häntä takaisin ja siitä se vasta alkoikin. "MITÄ SÄ LUULET TEKEVÄS?!" Huudan kurkkusuorana kun tämä painaa minut seinään. Yritän ponkia pois, mutta tuloksetta. Celina puree minua kädestä. Hänelle ilmestyy torahampaat. "APUA NYT JOKU HERRAN JUMALA MÄ KUOLEN!" Huudan itkuisesti. Celina ymmärtää päästää minut pois ja lähtee juoksemaan. Juoksen takaisin meidän mökillemme ja hyppään sängylleni. Meikkini olivat valuneet ja näytin siltä, että olisin ollut juuri rankkasateessa. Käperryn peiton alle hiusrajaani myötä. "EMILY HYVÄ, mikä sulla on?!" Martinus hätäilee ja tulee luokseni. En vastaa mihinkään poikien kysymyksiin. Olen vain hiljaa.
Suht sekanen osa mut kertokaas mp🤔🤔// Mulla alkaa huomenna Hiihtoloma ja meen laskettelemaan! 💋💋 mitä te teette/teitte hiihtolomalla?🌹🌹
YOU ARE READING
Never again //Marcus & Martinus\\ (Finnish)
FanfictionEmily on 15v tyttö, jonka perheessä yhteishenki ei ole se parhain, isä juo, äiti on masentunut. Mitä vielä? Vanhemmat päättävät kuitenkin erota ja Emily muuttaa troforssiin. Naapurissa asuvat pojat tulevat emilylle hyvin läheiseksi, ja leirillä ki...