Heräsin ja näin edessäni maailman söpöimmät kasvot. Hymähdin ja päätin nousta, mutta tein sen varovasti, ettei tuhiseva poika heräisi. Huomasin, että Marcus oli herännyt, koska hänen sänkynsä oli tyhjänä. Olin lähtemässä vessaan, kunnes Marcus ponnahti nurkan takaa. Kiljaisin niin, että Martinus heräsi hätääntyneenä ja juoksi vierelleni. Naurahdin hieman ja tönäisin Marcusta huvittuunesti. "Älä säikyttele enää.", Sanoin ehkä vähän flirtisti. Tinus pyöritteli vain silmiään. "Emily..", Toinen kaksosista sanoo. "Niin, Martinus?", Kysyin ihmetellen. Tämä otti minua kädestä ja veti toiseen huoneeseen. "Aijotaanko me kertoa Marcukselle eilisestä?", Hän jatkoi vakavana. Kohautin vain olkapäitäni ja olinkin jo lähdössä, kunnes poika tarrasi olkapäästäni. "Tuntuu siltä, että sua ei enää kiinnostaisi, mitä eilen tapahtui. Ihan kuin sitä ei edes olisi koskaan tapahtunut.", Tinus sanoo alakuloisesti. Hymyni hyytyi. "Mä en vaan haluu puhuu siitä, okei?", Sanoin ja lähdin huoneesta. Menin vessaan ja siellä katsoin vain itseäni peilistä. Celina muistui mieleeni kerta toisensa jälkeen ja painoin pääni seinään. En halunnut ajatella sitä, joten lähdin Marcuksen luo. Hän oli ainut, kuka voisi piristää minua nyt. Hän oli vain boxereissaan huoneessamme. "Oi sori!", Sopersin kun näin Macin ja punastin vähän. "Hei ei se mitään.", Tämä naurahti. Hymähdin takaisin. "No, mitäs ajattelit tehä tänään?", Kysyin uteliaasti. Marcus veti housujaan jalkaan, en kyllä olisi toivonut sitä, koska Mac näytti kieltämättä kuumalta vain boxerit jalassaan. "En mä kai mitään ihmeellistä, aattelin et oisin lähteny johonki tuonne kaupunkiin, koska en kestä enää tätä paikkaa.", Tämä selitti. Innostuin. "Mä tuun sun mukaan!", Sanoin päättäväisesti ja menin lähemmäs Marcusta. "Okei, tuu vaan!", Hän sanoi virnistäen. Aloin itsekkin vaihtaa vaatteitani ja Marcus tietenkin tuijotti minua. "Mitä?", Kysyin ihmeissäni. "Sä tuijotit mua, niin mä saan tuijottaa sua.", Marcus naurahti. Pudistin vain päätäni ja sain vaatteeni vaihdettua.
Martinus asteli huoneemme ovelle. Olin sillä hetkellä vain puhelimellani, enkä kiinnittänyt häneen huomiota. "Emily, mikä sulla on?", Martinus kysyy huolestuneesti. En olisi halunnut vastata tylysti. Päätin olla vain vastaamatta. Tinus lähti surullisesti pois ovelta ja näin, että hän käveli ulos makkaran paisto paikalle.
Olimme lähdössä Marcuksen kanssa pois alueelta (Jota ei muuten saanut tehdä). Teimme sen salaa. Kävelimme hienolle hiekkarannalle, jossa ei ollut ketään muita. Vain minä ja Mac. Kävelimme pitkin hiekkaa ja Marcus otti minut takaapäin halaukseen. Se tunti ihanalta, mutta ihanammalta se olisi tuntunut, jos Martinus olisi ollut hänen paikallaan.
// Pitkästä aikaa osaa! En oo tehny piiiiitkään aikaan mitään, mut alotin nyt myös uuden tarinan niin katotaan pystynkö kirjottaa kahta samaan aikaan :D
ВЫ ЧИТАЕТЕ
Never again //Marcus & Martinus\\ (Finnish)
ФанфикEmily on 15v tyttö, jonka perheessä yhteishenki ei ole se parhain, isä juo, äiti on masentunut. Mitä vielä? Vanhemmat päättävät kuitenkin erota ja Emily muuttaa troforssiin. Naapurissa asuvat pojat tulevat emilylle hyvin läheiseksi, ja leirillä ki...