My Random Life

Anxietea

Elikkäs, koska mulla ei oo mitään hajuu, mitä mä teen... elämälläni tai tällä "kirjasella"...
Olen "päättänyt" (en osaa tehdä päätöksiä), kirjotella niitä näitä... Ikään kuin julkisena päiväkirjana. Koska en koe oloani niin mukavaksi, että tekisin vloggausta... kirjottaminen on mukavampaa :)

^^ I have no idea what I'm doing... with my life or this book... I've decided (bad with decisions) to write this and that in here.... like a public journal. I don't feel comfortable with vlogging... I prefer to write

Eli... Kirjottelen yleensä lähinnä omista ongelmistani ja huonosta olosto omaan salaiseen päivyriin. Se auttaa mua purkamaan kaikkee, ku en usko, et ketään kiinnostaa mun ongelmat ja huolet + yleensä saatan alkaa itkee niitä kirjotellessa. <- en todellakaan tykkää itkee muiden edessä (tunnen itteni vaivaantuneeks ja heikoks muiden silmien edessä muuten) Mä oon tavallaan kehittäny itelleni kuoren/maskin, joka suojaa mua muiden läsnäollessa. Mä en välttämättä puhu paljoo, hymyilen vaan ja sanon et asiat on hyvin, koska en halua vaivata muita omilla mitättömillä ongelmillani.

^^ I've been writing about my problems and bad feelings in my secret journal. It helps me to process things, 'cause I don't believe anyone's interested in my problems + I sometimes might cry while writing these <- I hate to cry in front of others (I feel uncomfortable and weak)
I have this shell/mask around me,  which helps me to feel safe around others. I may not speak much with others, I just smile and say things are fine, because I don't want to bother others with my meaningless problems.

Mun itsetunto on aika ristiriitanen... Koska välillä se on korkee ja oon sillee esim. "mä oon paras ja mä tiedän sen" <- lähinnä bestiksen seurassa mut heti jos on enemmän ihmisii se on alhanen ja "Mä en oo tärkee, ei ketään kiinnosta mitä mä teen. Ei ne mua sinne haluu/ne kysyy vaa, koska ne säälii mua"... et jooh... olen kävelevä ristiriita.

^^ I have a really contradictory self esteem... 'cause with my friend it's like "I'm the best and I know it" When there's more people around it's more like "I'm not important, No one cares about what I'm doing. They don't want me there/They're only asking because they pity you"... so... I'm a walking paradox

Mä oon nyt käynyt 2 kertaa jännittäjä-ryhmässä Porissa, jossa on muitakin samankaltasia ku mä. Meitä on 6 (3 tyttööja 3 poikaa). Kaikki vaikuttaa kivalta ja se ryhmä juttu on omalla tavallaan kiva, vaikka se tosin aina hieman hermostuttaakin. Se kestää 10 käyntikertaa ja se on joka torstai.

^^I have this group thingy and I go there once a week. The group consist of people like me that suffer from anxiety. There's 6 of us ( 3 girls and 3 boys). That's basically it.

Mitä ihmissuhteisiin tulee, mä oon surkee niissä. Mä voisin syyttää masennusta ja ahdistusta kaikesta mut ei se vaan mee niin... Mä en vaan yritä tarpeeks. Mun on hankala luottaa/uskoo ihmisiin. En haluu ketään lähelleni, koska uskon et ne jättää mut joka tapauksessa. Mitä järkee on ystävystyä, kun ne kuitenkin vaan unohtais mut? Mä kuitenkin en jaksais pitää yhteyttä, niin sit nekin lakkaa ottamasta yhteyttä ja jään yksin... On siis parempi pysyä yksin alusta alkaen.

^^About my relationships, I suck at them. I could blame depression and anxiety but it just doesn't work like that... I'm just not trying hard enough. I have a hard time to believe/trust other people. I don't want anyone close to myself 'cause I believe that they're gonna leave anyway. So what's the point of making friends, when they would just forget you? And I would forget to contact them from time to time, so they wouldn't contact me either and I  would be left alone... So it's better to be alone from the start.

Kuten edellistä kohdasta voi huomata, mä en oo kovin ihmisläheinen. Sen seurauksena oon ollu koko elämäni muutenkin sinkku ja osa sukulaisista luulee mua lesboks... (mulla ei oo mitään niitä vastaan mutta koen olevani hetero... tai ainakin olen tähän asti ollut kiinnostunut pojista) Koska mulla ei oo poikaystävää ja hengailen vaan bestikseni kans, joka on tyttö, ne luulee, et ollaan lesboja molemmat... Molemmat kiinnostuneita pojista, mutta kummallakaan ei poikkista, koska mulla on henkisii ongelmii (kuten voi huomata) ja mun kamu on kovaääninen ja muutenkin vaikeesti lähestyttävä.