Just between family || B.A.P

3

Junhong:

Istuin lattialla sohvan vieressä ja katsoin kun Chinmae nukkui. Hän oli kaivautunut Jongupin mustaan huppariin ja näytti aika tyytyväiseltä. Himchan yllättäen oli hieman mustasukkainen kun ei saanut sitä huomiota pojalta, mitä olisi halunnut, sitä mitä minä sain. Ymmärsin kyllä Himchanin huolehtivaisuuden ja äidillisyyden ja.... Onkohan pojalla jotain perhetraumoja tai onkohän menettänyt äitinsä. Sitä ei välttämättä saada ihan heti tietää. Yongguk ja Himchan tappelivat jostain yläkerrassa, kun Jongup, Daehyun ja Youngjae juttelivat käytävässä hiljaa jostain.

Huokaisin pienesti kun olin varma että hän oli nukahtanut. Nousin ylös puiselta lattialta ja lähdin takaisin yläkertaan. Pysähdyin poikien eteen.

"Mistä ne tuolla huutaa toisilleen?" kysyin hämmentyneenä hieman alaviistoon katsoen, pitkä kun olin.

"Siitä pikku pojasta, Meitä ei haittaa että se on täällä, mutta Yonggukia häiritsee se ihan kiitettävästi.

Huokaisin ja kävelin minun ja Daehyunin huoneeseen.

Daehyun tulee perässäni.

"Miks meijän huoneet on just vierekkäin?" Avasin suuni ja siirsin katseeni vieressäni makaavaan Daehyuniin. Tuo pudisti päätään. "Että ne vois pitää meitä hereillä jos ne sattuu tappelemaan" Daehyun huokaisi.

"Mä meen nyt kyllä valittaan niille." Sanoin ja nousin ylös.

-

"Mitä ihmettä te teette??" Huudahdin turhautuneena ja astuin sisälle huoneeseen. "Haluutteko te ihan tosiaan valvoo toiset 2 tuntia kun se poika herää?" Huutokuiskasin kaksikolle.

"Choi Junhong! Mitä varten se edes on vielä täällä?" Yongguk kysyi hiuksiaan pyyhkäisten.

"Kato kelloo juntti!" Himchan huudahtaa ja lähtee huoneesta, huudahtaen sitten että tuo nukkuisi vierashuoneessa aamuun asti.

Kuulin mutinaa alakerrasta ja juoksin suorinta tietä sinne.

Huokaisin kun näin hänet. Kiitos Yonggukin ja Himchanin, Chinmae heräsi. Mutta. Sitten huomasin että hän itki, tuo ryntäsi suoraan minun luokseni.

"Mitä tapahtui" Chinmae kysyi niiskuttaen kun tarttui pohkeeseeni kuin koala.

Kyykistyin hänen tasolleen.

"Himchan ja Yongguk vähän tappeli." Sanoin hiljaa ja irrotin hänet varovasti jalastani nostaen hänet polvelleni istumaan.

"Wae????" hän kysyikin yhtäkkiä koreaksi.

"Jutellaan siitä aamulla. Mennäänkö tapaamaan Yongguk setää?" Kuiskasin tuolla ja hän epäröi selvästi hetken mutta suostui sitten. Nostin hänet syliini kuin pienen lapsen. Itse asiassa hän oli minun kokooni nähden kuin pieni lapsi, ehkä kuusi seitsemän vuotiaan luokkaa. Olin kuitenkin melkein 2 metriä pitkä.

Lähdin kävelemään portaita ja kävelin Yonggukin ja Himchanin huoneeseen.

Chinmae:

Pääsimme johonkin outoon huoneeseen jossa oli sänky ja... Mies

"Tuossa on Yongguk." Hän sanoi luonnollisesti japaniksi ja minä jäin tuijottamaan tuota pelottavaa olemusta.

"Miks sä tulit tänne?" Mies edessäni kysyi ja säikähdin vähän hänen ääntään.

Sitten Junhong selitti jotain jota en ymmärtänyt, ja Yongguk sanoi vielä jotain vastaan. Hän laski minut lattialle.

"Mene tonne viereiseen huoneeseen, Saat nukkua sielä." Tuo sanoi ja minä menin käytävään.