Just between family || B.A.P

6

Yongguk:

Siinä istuttiin pöydässä. Minä, vieressä Jongup ja hänen vieressään Youngjae. Vastapäätäni istui Himchan, hänen vieressään Junhong ja sylissä se kakara, Daehyun toisella puolella. Minun katseeni jumittui tuon pojan lautaseen josta ei ollut lähtenyt kuin ehkä puikollinen nuudeleita.

Junhong huomasi tuijotukseni ja minä nyökkäsin pojan lautaseen.

"Se ei ole syönyt" Sanoin koreaksi tahallani ettei pieni ymmärtäisi.

Junhong katsoi pienemmän lautasta, ja Himchankin lopetti syömisen. Hän katsoi nyt pojan lautasta myös.

"Eikö maistu?" Himchan kysyi Japaniksi. Poika pudisti päätään. "On pallero jos syö."
Hän sanoi ja Himchan laski puikot lautaselle.

"Eihän mekään olla pulleroita kun me syödään. Lukuun ottamatta Daehyunia"

"HIMCHAN" Daehyun huudahti ja vanhempi mies vain tirskui.

"Chinmae on vain pullero jos syö" Hän sanoi. Hän hyppäsi pois Junhongin sylistä ja lähti Tallustamaan olohuoneeseen. Nahkasohvan natina kertoi että Chin meni sinne istumaan.

"Sen pitää saada muuta ajateltavaa kun se syö. Mä tiedän mitä tehään!" huudahdin ja nousin ylös.

-

Kun olin pienen tovin kaivellut kaappeja Junhongin kanssa, sieltä löytyi ravinteikkaita naksuja joita yleensä söin jos ei ruoka maistunut. Nämä olivat... Ööö kanan makuisia.

"Viedään sille näitä, laitetaan sille My little pony pyörimään ja annetaan sen syödä."

Sanoin ja Youngjae tirskahti. "Katsooko se my little Ponya?"

Minä vain nyökkäilin. "Näin sen eilen vessan lattialla mun puhelimen kanssa." kerroin.

"Seleevä." Youngjae sanoi ja nousi ylös vieden sitte astiat tiski koneeseen.

Minä otin käteeni vihreän mukin joka oli täytetty omena mehulla, toisessa kädessä minulla oli raksuja.

"Nape-" keskeytin kun näin mitä hän katsoi television youtubesta. "Mitä sä katsot?"

Poika säpsähti ääntäni ja katsoi taakseen. "Chin katsoo Hassuja hetkiä Jihoon setästä" Tuo sanoi väärin mutta ymmärrettävästi.

"Tykkääkö Chin seventeenistä?" Kysyin ja laskin perseeni sohvalle, siinä samalla omena mehun ja raksukulhon.

Tuo vain nyökkäili ja otti vaistomaisesti yhden raksun kulhosta. Meillä oli tästä keskustelu meidän herra täydellinen koti äidin kanssa joka ei oikeen välittänyt tästä ratkaisusta, mutta myöntyi kuitenkin sen tähden että poika ei syö kunnolla. Kuulin tuttujen askeleiden saavuttavan olohuoneen.

"Tykkääkö Chin seventeenistä?" Himchan kysyi ja istui viereeni. Me molemmat vain nyökkäilimme ja mussutimme raksuja.

"Aijaa.. Hei Chin kuka on sun lemppari?" Tuo kysyi ja Hän vastasi Vernon ja Jihoon.

Himchan sanoi minulle sitten koreaksi vielä että etten kertoisi hänen olevan Jihoonin ystävä.

Mknä vain nyökkäsin.

"Chin kuuli nimen Jihoon." Tuo sanoi ja katsoi Himchania silmät viiruina.

"Voihan nyt jos se ymmärsi" Himchan sanoi minulle koreaksi mahdollisimman sammaltaen.

Minä vain nyökkäilin.

--

Junhong:

Olin saanut tehtäväkseni hieman niin sanotusti kuulustella Chiniä joka ei välttämättä olisi niin helppoa,mutta pakko yrittää.

Koputin minun ja Daehyunin huoneen oveen ja astuin sisälle.

"Voidaanko jutella?" Kysyin arasti ja istuin hänen viereensä. Tuo nyökkäsi ja laski Ipadin viereensä.

"Minkä ikänen sä tarkalleen ottaen oot?" Kysyin ja hän näytti toisella kädellä peukkua, ja toisessa kädessä oli kolme sormea pystyssä.

"Eli kolmetoista" En vielä uskaltanut kysyä hänen perheestään mitään, mutta . AINIIN!! KOULU!

"Millä luokalla sä oot? Eikös sun pitäis olla koulussa?" Kysyin ja hänen naamansa valkeni ja ilme valahti.

Hän vain pudisteli päätään. "Ei halua kouluun" hän mutisi ja muuttui heti paljon etäisemmäksi kun mainitsin asiasta. Voihan nyt elämä.

"Mikset?" Kysyin ja tajusin kysymyksen heti ehkä hieman liian tungettelevaksi. Ja pienemmän kasvoista näki, että se tosiaan oli liian tungetteleva."en siis halua painostaa sinua kertomaan, mutta ajattelin että voisit saada sieltä kavereita ja oppia uusia asioita" selitin eikä Chinmaen ilme muuttunut. Pikemminkin muuttui taas ahdistuneemmaksi. Tämä pudisti päätään ja jatkoi iPadin katselua. Huokaisin. Tästä ei tule mitään. Melkein sanoin sen jo ääneen mutta onneksi pikkuinen ei ymmärrä koreaa. Pitäisköhän sen perheestä kysyä? Tai että miks se tänne tuli? Olisi kiva tietää, mutta toisaalta hän saattaisi ahdistua ja tehdä ties mitä. Toisaalta, kadotin pojan luottamusta juuri äsken, vaikka ajattelin meidän olevan ihan sujut. "Mä en tahtois painostaa sua, ja pyydän anteeksi. Mutta tahtoisimme vain tietää kuinka edes päädyit silloin sille tielle. Tietää hieman taustastasi. Mutta kerrot kun haluat" sanoin tälle ja hän vilkaisi minua kulmiensa takaa ja huokaisi. Sitten hän laittoi iPadin takaisin viereensä ja mumisi ensin jotain itsekseen.

"Kiusaako sua joku koulussa?" Kysyin niin varovasti kun osasin. Hän katsoi minua vähän peloissaan,ja pieni paniikki näytti hiipivän paikalle. "Chin, ei sun ole pakko puhua, mut olis hyvä että menisit edes kouluun."sanoin ja nousin ylös hänen mukanaan. "Tuu tänne" kyykistyin hänen eteensä ja halasin häntä. "Mä voin tulla sun mukaan kouluun ekana päivänä" lupasin hänelle, samalla näkisin Jisungin, joka kävi läheistä koulua.

Vedin hänet lämpimään halauksen ja silitin hänen hiuksiaan.

"Lupaan että kaikki järjestyy"

Atomipommit😘