Fanfiction joka kertoo Min Yoongi nimisen pojan elämästä joka on ihastunut. Lähi aikoina Min Yoongi on nähnyt unta joka toistuu ja toistuu joka johtaa hänet jonkin epätavallisen ja hiukan paranormaalin ääreen.
Tämä tarina sisältää vähän rumaa kielen...
Etsin kaikista medioisita tätä kyseistä poikaa ja löysin kuin löysinkin jotain, mutta en mitään joka auttaisi minua mitenkään. Aloin turhautua tuloksettomaan etsimiseen ja aloin kallistumaan takaisin makuu asentoon kun seinä tuli vastaan "Perkele!" Huutokuiskasin kivusta. Asetin käteni kipeälle takaraivolleni ja samassa huomasin kellon suoraan naamani edessä vastakkaisella seinällä. "Mä myöhästyn kohta" tajusin hädissäni ja nousin sängystä. Nakkasin jonkun hupparin päälleni ja etsin housuja puettavaksi jäätävästä vaatekasasta joka sijaitsi työtuolillani. En kuitenkaan löytänyt mitään joten suuntasin pyykkikorille. Etsin päälleni jotkut siedettävät farkut.
Astuin ulos talon ovesta juoksin juna asemalle joka oli onneksi kävelymatkan päässä kodista. Kerkesin asemalle. Kun oli kulunut noin varttitunti rupesin ihmettelemään missä juna viipyi. Vilkaisin kelloa. Mä tulin tänne tunnin liian ajoissa. Kirosin mielessäni. Päätin mennä kahvilaan, jos aika siellä kuluisi nopeammin. Juuri kun oli astumassa kahvilaan tajusin että jätin lompakkoni kotiin. Ei helvetti jätin mun lompakon himaa. Kirosin jälleen kerran mielessäni ja käännyin pois kahvilasta. Kävelin lähimmälle penkille huokaisten. Ei voinut enää huonommin mennä.
Hetken siinä istuttuani näin jotain mitä en olisi halunnut nähdä juuri nyt. Jimin kävelemässä sen saman pojan kanssa joka oli aijemmin tehnyt minut mustasukkaiseksi. Olin väärässä huonommin voi sittenkin mennä. Käteni hikosivat. Koitin olla mahdollisimman huomaamaton, mutta se ei tainnut auttaa. "Ai moi Yoongi! Pitkäst aikaa, miten menee?" Iloinen poika sanoi. "M-mitäs tässä, junaa oottelen" Yritin sanoa mahdollisimman viileästi. "Kiva, täs on mun kaveri Jungkook! Me ollaa menossa junalla Soulii, mihis sun matka? Edelleen iloinen poika saneli. Jimin on niin söpö ku se puhuu nopeesti noilla sen täydellisillä huulilla, voikun voisin suudel- säpsähdin tosielämään. "Heei kuulitsä?" Jimin heilutteli kättään naamani edessä. "Joo, joo kuulin ja mäki oon menossa Souliin" Sanoin nolostuneena. "No tuutsä meijän kaa vaaai?" Jimin kysyi ja katsoi minua ja Jungkookia vuoroitellen. "Joo kyl se käy" Jungkook sanoi kysyvä ilme kasvoillaan minua kohti. Nyökkäsin. Ei helvetti miks mun pitää aina olla tommonen tollo Jiminin seurassa. Kirosin mielessäni, taas. Otin kännykkäni esille, jospa se keventäisi minun mielestä kireää ilmapiiriä. Selasin sitä hetken ja päätin laittaa uuden kuvan.
- [time skip siihen kun juna on perillä]
min.yoongiii
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
kyung.miiiqq, hoseokk_ ja 92 muuta tykkäävät hoseokk_ 🤩🤩🤩 park.jiminah ❤️❤️
Laitoin ton kuvan junassa ja nyt siinä on jo yli 90 tykkäystä! Mitääh kui oon saanu näin paljon hylkäyksii näin lyhyessä ajassa. Mietin ihmeissäni. Jimin kommentoi mun kuvaan!!!! Huusin mielessäni virne kasvoillani. Tykkäsin kommentista.
Nousin junasta ja menin hieman kauemmas hälinästä Jiminin ja Jungkookin seuratessa minua. "No, onnee matkaan" Jungkook sanoi. "En kyllä ees tiiä mihin oot menossa" poika jatkoi hymy kasvoillaan. "Ai nii en muistanu kertoo, oon menossa musayliopiston pääsykokeisii" sanoin nolona. Pojat nyökkäilivät vastaukseksi. "Mihis te muuten ootte menossa" Kysyin. "Me mennää kattoo tanssi esitystä" Jimin hihkaisi nopeasti perään. Hetken kun siinä oltiin juteltu hyvästelimme ja lähdin kävelemään kohti pääsykokeita.
Sori ei oo tullu pitkää aikaa mitää. Sori tönkköö tekstii😁. Toivottavasti tykkäsitte❤️
