*Jiminin näkökulma*
Tuijotin edessäni seisovaa poikaa hiljaa. Hän näytti lähinnä elämänkoulun käyneeltä lähiönuorelta, mutta jokin hänessä oli tavallaan puoleensavetävää. Hän hymyili ilkikurisesti, ovenpieleen rennosti nojaten.
"Taehyung, pois tieltä" Yoongi totesi kylmästi.
Taehyungiksi kutsuttu poika pyöräytti silmiään, ja siirsi sitten katseensa minuun edelleen ovella seisoen.
"Mutta nythän mä vihdoin tapaan sun sydänkäpysen!"
Hämmennyin. Puhuiko Yoongi yhä minusta niin, että he luulivat meidän välillämme olevan jotakin? Jotakin enemmän kuin järkyttävä puhumattomuuden ja tiedottomuuden kuilu, jonne kaikki tunteet hukkuivat?
Ennenkuin tajusinkaan, Taehyung oli jo siirtynyt aivan kiinni minuun. Tunsin hänen pitkien sormiensa juoksevan leukaani pitkin, ja poika katseli minua hymyillen.
"Sä valitsit nätin. En ihmettele, tää on kaunis poika" hän virnuili.
"Lopeta."
Yoongin ääni oli entistä kylmempi, ja minä tunsin oloni äärimmäisen epämukavaksi Taehyungin kylmien sormien liikkuessa ihollani.
"Sä olet söpöliini" Taehyung leperteli minulle, välittämättä Yoongin kommentista.
"Te ootte upea pari, söpöläiset."
Yoongi repi harhailevan katseensa pois kuluneista kengistään, ja loi yhden jäätävän katseen Taehyungiin.
"Mitään meitä ei ole. Vittu lopeta."
Taehyung ei hätkähtänyt tuotakaan kommenttia, vaan otti kasvoilleen teatraalisen surullisen ilmeen.
"Voi sua raukkaa, kun sä et kelpaakkaan? Ei se mitään, mulle sä kelpaat. Oot suloinen, mä pidän susta Jimin."
Hän tiesi nimenikin. Tunsin kuinka Taehyung nosti toisen kätensä vaivihkaa lantiolleni. Värähdin kosketusta, ja yritin peruuttaa taaksepäin. Yritykseni jäi surkeaksi, ja Taehyung tiukensi otettaan lantiostani.
"Sä olet hellyyttävä, pieni" Taehyung mumisi, ja tunsin hänen kasvojen lähestyvän omiani.
Haistoin hänen hengityksessään oikeastaan vain päihteet, ja yökkäsin mielessäni. Nojauduin kauemmas, mutta pojan kasvot silti lähenivät omiani ja hänen kätensä liukuivat kehollani. En ymmärtänyt mitä minun pitäisi tehdä, tai miksi tämä outo poika roikkui kimpussani. Minulla oli niin epämukava olla, ja halusin pois hänen kosketuksensa alta. Kuitenkin hän koski minuun, ja mumisi jonkinsortin kohteliaisuuksia korvaani.
"LOPETA" Yoongi karjaisi yhtäkkiä. Hän oli tähän asti ollut hetken aivan hiljaa, ollut kuin ei olisikaan koko tilanteessa. Säpsähdin säikähdyksestä, ja Taehyungin suupielet vetäytyivät jälleen virneeseen. Hän kuitenkin irrotti kätensä keholtani, ja astui vähän kauemmas.
"Sä välität yhä Yoongi, sä todella oot typerä. Ymmärrätkö ettei sun käsissä pysy mikään? Sä haluat sen takas vasta kun sulla on kilpailija" poika totesi, oudolla nauravalla äänellään.
"Tää juttu ei kuulu sulle. Et sä tiedä mitään meistä, joten älä kommentoi tai koske" Yoongi totesi kylmästi, mustat silmät kipinöiden.
Eli minusta oli siis puhuttu muttei tiedetty mitään. Hienoa.
"Sulla oli monta mahdollisuutta palata, muttet käyttäny niistä yhtäkään. Sulle tää on tärkeempää kun sun prinssis, myönnä. Anna sen mennä, sillon sillä on parempi olla" Taehyung totesi rennosti.
