MAY THE ODDS BE EVER IN YOUR FAVOR

Luku 6: Tästä päivästä se draama alkoi

Heräsin siihen kun oveeni koputettiin. Ei, sitä hakattiin. 

Avasin silmäni ja katsoin kelloa. Se oli jo kymmenen. Kyllä, en ole mikään aamuvirkku. 

Raahauduin kuitenkin sängystä alas ja avasin oven vieläkin hieroen silmiäni. Näin oven takana Blairin. -Herätys! Tule aamupalalle, kaikki odottavat sinua! hän sanoi.
-Olen tulossa, sanoin ja käännyin vaatehuoneelle päin. Hän laittoi oven kiinni ja lähti. 

Avasin oven, ja heti ensimmäinsellä katsahduksella minun piti hieraista silmiäni. Se oli valtava. En tiedä oliko se isompi kuin minun huoneeni, mutta ainakin saman kokoinen. Huoneessa oli kirkkaanpunaiset tapetit, (lempiväriäni) ja huoneessa oli tuhansia erilaisia vaatteita. Mekot oli oikealla, paidat edessäni ja housut vasemmalla. Yläpuolellani oli erilaisia päähineitä.
Menin mekkojen luokse ja selasin niitä hetken. Käteni pysähtyi yhden keltaisen mekon kohdalle. Otin sen pois ja katsoin sitä tarkemmin. Se oli ihan nätti, päätin laittaa sen päälle. Kun se oli päälläni, katsoin itseäni peilistä, näytin hyvältä. 

Harjasin nopeasti hiukseni ja jätin ne auki, vaikka en yleensä tee niin. Sen jälkeen lähdin aamiaiselle. 

Kaikki olivat jo pöydässä kun tulin paikalle. Pöydässä oli kaikenlaista tavallista aamupalaa, ihme kyllä. Istahdin pöydän ääreen.
-Joku on nyt pukeutunut nätiksi,  Quana sanoi.
-Kiitos, sanoin ja hymyilin. Pitkän hetken kaikki olivat hiljaa.
-Heti kun olet syönyt, tule meikkattavaksi puvustushuoneeseen, sanoi Blair rikkomalla hiljaisuuden.
-Mutta paraatiin on vielä viisi tuntia! väitin vastaan.
-Niin mutta sinun rumaa naamaasi pitää käsitellä kauan jos siitä halutaan tehdä kaunis, tokaisi Evan.
-Puhumattakaan sinun rumasta naamastasi, jota ei voi edes parhaimmilla mahdollisilla
käsittelytavoilla tehdä komeaksi,  sanoin ja sain Evanin kääntämään jäänsiniset silmänsä minuun. 

Wiress tirskahti, ja Beetee katsoi minua jotenkin oudosti, pienesti hymyillen.
Oliko katseessa kunnioitusta, vai kuvittelenko vain? Blair nosti kätensä suunsa eteen hän näytti siltä kuin pidettäisi naurua. Niin teki myös Erin. 

Ja minä hymyilin voitonriemuisena. 

-Evan ja Neptune, lopettakaa heti, sanoi Quana  ja katsoi meihin molempiin tuimasti.
Minä vastasin katseeseen, mutta Evan ei, sillä hän tuijotti minua vieläkin.

Kun istuin neljän ja puolen tunnin päästä valmiiksi meikattuna ja puvustettuna, tajusin, miksi minua piti meikata niin kauan. Kehoani ympäröi kuin jokin sähkökenttä, ja se säreili kauniisti. Se oli sinisenharmaata, ja se näytti kuin pieniltä salamoilta. Liikutin kättäni, ja se oli vieläkin siinä.
Se ei tuntunut miltään, ihme kyllä, ja jos minulla olisi ollut silmät kiinni, minulla ei olisi ollut siitä hajuakaan.

-Tykkäätkö? kysyi Blair herättäen minut ajatuksistani.
-Joo, vastasin. Hiukseni oilivat laitettu jonkinlaiselle sykerölle päälaelleni, ja kokonaisuus näytti hyvältä. Minulle ei oltu laitettu meikkiä melkein ollenkaan.
Siitäs sait, Evan.
-Evan taitaa odottaa sinua tuolla, toinen puvustajani Olive sanoi.
-Pitääkö minun mennä? kysyin. Olive nyökkäsi.
-Okei... moikka sitten, sanoin ja lähdin ovelle päin.
-Onnea, sanoi Blair ja vastasin siihen olan takaani hymyllä.

Huoneessa toden totta odottikin Evan, hän nousi ylös kun tulin huoneeseen. Kumpikaan meistä ei sanonut mitään, me molemmat vain lähdimme seuraavaan huoneeseen. 

Kun avasimme oven, pääsimme hyvin äänekkääseen paikkaan, joka oli ihan jättimäinen. Huone sisälsi 12 hevosvaunua omistajineen. Ensimmäisellä vaunulla olivat Ophelia ja Theodor timanttipuvuissaan, (vyöhyke yksi, ylellisyystavara)

Seuraavassa olivat Cora ja Rowen kiviasuissaan jotka olivat aika näyttäviä, sillä ne näyttivät ainakin ihan siltä kuin ne olisivat olleet koottu pienistä kivistä.
(vyöhyke kaksi: muuraus)

Sen jälkeinen vaunu oli tyhjä, sillä me emme olleen vielä paikalla. Nelosvyöhykkeen vaunussa istui vain Adele. 

Istui?

Niin, koska hän oli pukeutunut merenneidoksi. Näin hänen ilmeestään, että hän ei pitänyt siitä, että hänen rintojensa päällä makasivat kaksi simpukkaa ihan kuin entisaikojen tarinoiden merenneidoilla. Katsoin huvittuneena, kun Apolloa kannettiin vaunuun. Hänkin oli pukeutunut jonkinlaiseen pyrstöön ja hän piti kädessään jonkinlaista esinettä joka näytti isolta haarukalta.

(Vyöhyke neljä: kalastus)

Vitosvyöhykkeen vaunussa olivat seisomassa Fleur ja Andrew. Heillä oli päällään punaiset nahkatakit ja mustat housut sekä punainen paita. Aika mielikuvituksetonta. (Vyöhyke viisi: sähkö ja voima)

Vyöhykkeellä kuusi oli hyvin naurettava asu:
Kate ja Sirius olivat laitettu jonkinlaiseen laatikkoon joka kuvasi junaa. Olin onnellinen etten ollut heidän paikallaan. Panin merkille, että Kate ja Sirius pitivät toisiaan kädestä. Oliko heidän välillään jotain? (Vyöhyke kuusi: kuljetus ja liikenne)
Seuraavassa vaunussa oli Alfie ja yksi tyttö (jonka nimeä en muista) päässään pensaan näköinen hattu ja heillä oli puvut jotka näyttivät myös pensailta. Tai sitten he olivat puita, en tiedä. (Vyöhyke seitsemän: puu ja paperi)

Sen jälkeen tuli vaunu, jossa Robby ja Clor seisoivat harmaisiin vaatteisiin puettuina. Niissä oli reikiä siellä täällä, ja jotkut niistä olivat paikattu pienillä tilkuilla. Mitä tämä oli? Eikö kasivyöhyke ollu taitava vaatteidentekijä? (Vyöhyke kahdeksan, tekstiili)

Ysivyöhykkeen vaunussa Grace ja Nolan olivat pukeutuneet viljanjyviksi. Taas. (Vyöhyke yhdeksän, viljely)

Helen ja Nathan kymppivyöhykkeeltä seisoivat omassa hevosvaunussaan puvuissa, jotka muistuttivat lehmännahkaa. Niissä oli mustia läikkiä valkoisella pohjalla ja siitä oli tehty kokokehohuppari. Ei mikään kauhean näyttävä mutta ei pahemmasta päästä. Tarkoitan että pahin on yleensä se, että he ovat pukeutuneen lehmiksi tai karjoiksi. (Vyöhyke 10, karjatalous)
Hope on pukeutunut mekkoon, jossa on keltaisia, punaisia, vihreitä ja oransseja läikkiä vierekkäin. Tämä on samaa luokkaa kuin vitosvyöhykkeen puvut, aika mielikuvituksettomia.(Vyöhyke 11, maatalous)

Siis seuraava asu oli melkein joka vuonna päällä kaksitoistavyöhykkeen tribuuteilla. Hiilikaivosvaatteet. Mustat. Päässään Idalla ja Xanderilla oli keltaiset kypärät, joiden päässä oli valot. (Vyöhyke 12, kaivostyö)

Siinä ne olivat, tämän vuoden tribuutit puvuissaan. Me menimme omaan vaunuumme seisomaan, ja pian meille tultiin ilmoittamaan että vaunuseremonia alkaisi pian. 

Ajattelin olevani valmis. Olisin valmis kaikkeen. Mutta siinä olin kyllä väärässä. 

En ollut valmis seuraavaan, mitä Evan teki. Evan pussasi minua poskelle. 

-Mitä ihmettä teet?!? huudan aika kovaa, että Cora, Rowen ja Adele kääntyivät katsomaan.
-Tuomaan onnea. Sitä tulet tarvitsemaan, hän sanoi.
Tuo poika on sekopää. Täysi sekopää. 

Astuin pari askelta poispäin Evanista ja onnekseni hän ei seurannut.
Ensin hän sanoo, että minulla on "niin ruma naama, että  kestää  viisi tuntia, että siitä saadaan kaunis" kun nyt hän pussaa minua poskelle. Mitä hänen päässään liikkuu?

Pian suuret ovet avautuivat, ja pakotin naamalleni hymyn. Mutta en tiennyt, että se suukko oli vasta alkua. En tiennyt, että tulisin vihaamaan tuota poikaa entistä enemmän. Ja se oli aika paljon.

~929 words