MAY THE ODDS BE EVER IN YOUR FAVOR

Luku 22:Linnunradan kirkkain tähti

Hengitykseni tiheni tihenemistään, kun juoksin sen minkä jaloistani pääsin. Aina välillä vilkaisin maahan ja varmistin, että seurasin vieläkin jälkiä, mutta en pysähtynyt. Minulla ei ollut aikaa. Ajatuskin siitä, että Sirius voisi olla juuri nyt kuolemaisillaan sai minut juoksemaan entistä kovempaa.
He olivat menneet todella kauas. Ihan oikeasti, kesti varmaan puoli tuntia ennen kuin pääsin edes lähellekkään mitään, mikä voisi jotenkin auttaa minua etsinnöissäni tai vaikuttaa tavallista erilaiselta. Ensimmäinen merkki oli aika selvä. Jo kauas näki, kuinka edessäni avautui suuri aukio, joka oli kuin sinne tehty. Ja varmaan se olikin sinne tehty, sillä se oli niin symmetrinen aukko jossa ei ollut ollenkaan puita tai muita kasveja. Siellä oli vaan hiekkaa.
Oli selvää, että vaikka aukion keskelle olisi laitettu kyltti jossa luki"VAARA", se ei olisi helpottanut paljoa. Jo kaukaa näki, että sinne ei pitäisi mennä. Mutta siellä oli jo joku.
Tai joitakin.
Ensiksi tunnistin Siriuksen punaisen tukan. Hän näytti olevan kunnossa, ja minut valtasi hetkeksi helpotuksen tunne. Mutta sitten näin Adelen.
Ja Xanderin.
Ja Gracen.
Ja Andrewin.
Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, Evanin.
Kaikki tribuutit olivat siellä. Tietenkin kaikki, paitsi minä.
Ihan totta, tämä on tämänvuotisen nälkäpelin kolmas päivä, ja he ovat järjestämässä meille jo verilöylyä?
Eivät he voi olla tosissaan.
Ja heillä tarkoitan tietenkin Capitolia.
Yleensä nälkäpelit kestävät viikkoja. Olemmeko me sitten osa kaikista lyhyintä nälkäpeliä?
Mahdollisesti.
En tiedä, miten kaikki joutuivat samaan paikkaan. Mahdollisesti Capitol laittoi kaikkien perään jotain petoja, jotka ajoivat jokaisen tänne, niinkuin he Siriukselle olivat tehneet.
Mutta mitä minä täällä sitten teen? Eikö Capitolin olisi pitänyt järjestää joku mutantti minunkin perääni?
Ei, ei välttämättä.
He taisivat tietää, että lähtisin kuitenkin Siriuksen perään. Tämänvuotinen pelinjärjestäjä olikin aika fiksu, fiksumpi kuin odotin.
Eikä se ollut hyvä merkki.
Xander oli ensimmäinen joka teki jotain. Hän fiksuna poikana lähti juoksemaan pois, mutta ei niin fiksuna hän juoksi juuri sinne, missä minä olin.
Vaikka mistä hän olisi voinut tietää, että minä olen täällä.
Joka tapauksessa, minä tietenkin heti piilouduin puun taakse ja kaivoin veitseni esiin. Ei ollut kysymystäkään siitä, kannattiko minun tappaa hänet vai ei. Hän oli vahva tribuutti. Vahvat tribuutit ovat vaaraksi. Minulla oli nyt etulyöntiasema, kun hän ei tiennyt minun läsnäolostani, mutta minä tiesin hänen läsnäolostaan.
Xander oli nopea, mutta kun hän pääsi puiden suojaan, hän hidasti ja katsoi taakseen, jolloin tilaisuuteni oli tullut.
Täydellinen tilaisuus.
Siispä syöksyin puun takaa esiin ja iskin veitsen hänen rintaansa. Xander ehti nähdä minut ja minä ehdin nähdä kauhun hänen kasvoillaan, kun hänen pulssinsa katosi ja elämä lähti hänen kehostaan. Kesti reilu kymmenen sekuntia, kunnes kanuuna laukaistiin. Ja sen kymmenen sekunnin aikana aukiolla oli alkanut tapahtua.
Grace oli lähtenyt myös juoksemaan poispäin, melkein samaan suuntaan kuin Xanderkin oli juossut, mutta fiksuna tyttönä hän kanuunan kuultuaan kääntyi poispäin ja lähti juoksemaan vastakkaiseen suuntaan.
Ja sen aikana Evan oli ehtinyt ottaa jousipyssynsä esille.
En tiennyt hänen ampumistaidoistaan mitään. Hän ei ollut tehnyt koulutuksessa mitään erityistä jousipyssyillä. Nyt se nähtäisiin.
Hänen ensimmäinen kohteensa oli pakeneva Grace. Grace oli nopea, eikä ollut ihmekään, että hän ei osunut. Grace ehti puiden suojaan piiloon, ja hän oli turvassa.
Sitten Evan käänsi jousensa Adelea päin.
Adele näytti siltä, että hän jäisi tänne kyllä tappelemaan kunnes kuolee. Hänellä oli keihäitä ja veitsiä mukanaan, eikä hän näköjään pitänyt Evania vaarana. Hän otti siis vain keihään esille ja oli juuri heittämässä, mutta Evan ehti ensin.
Nuoli osui juuri ja juuri Adelen vasempaan olkapäähän. Adele oli oikeakätinen, joten hän vain veti nuolen irti. Haava ei ollut kovin syvä, näytti siltä, että hän selviäisi.
Sitten hän heitti keihäänsä.
Se ei osunut, vaikka se meni kovalla voimalla. Evan oli nopea. Hän ehti kyykistyä maahan keihään tieltä jo keihään ollessa puolessa matkassa.
Evan oli nopea, Adele oli voimakas.
Kumpi voittaisi?
Samassa Adele alkoi valmistautua jo uuteen iskuun. Evan teki kuitenkin jotain erityisen hämmästyttävää.
Hän ei tehnyt mitään.
Hän vai seisoi paikoillaan, ihan kuin hän... odottaisi jotakin.
Adele otti jo toista keihästään esille, kun kaikki valkeni minulle.
Adele ei ehtinyt heittää sitä keihästä. Hän yhtäkkiä vain kaatui maahan selälleen, ihan kuin joku olisi ampunut häntä.
Mutta kukaan ei ollut ampunut häntä. Silti hän alkoi vuotamaan verta.
Silmistä, korvista ja suusta.
Ja samalla tajusin mikä häneen oli mennyt.
Myrkky.
Helenin kuoleman jälkeen olimme Hopen kanssa kastaneet keihäät, nuolet ja veitset Helenin tappaneen olioiden myrkkyyn. Helenillä oli tullut verta suusta, korvista ja silmistä. Adelelle kävi samoin. Adelen kehoon oli mennyt myrkkyä Evanin nuolen kautta, sillä Evanilla oli minun jousipyssyni. Hän oli se, joka oli varastanut kaiken tavaran minulta ja Siriukselta. Pian kanuuna laukaistiin, Adele oli kuollut.
Ja samassa Sirius oli tajunnut sen saman minkä minäki olin. Hän oli tämän kaiken aikana hivuttautunut enemmän minun luokse, ja katseemme kohtasivat. Molemmat katseet olivat huolestuneita.
Siriuksien katse oli huolestunut, sillä hän oli tajunnut saman kuin minä olin.
Minun katseeni oli huolestunut, koska tajusin että aukiolla olivat enää ainoastaan Evan ja Sirius (ja Adelen kuollut ruumis) Andrew oli lähtenyt jo pois.
Eikä Evan hidastellut.
Hän jännitti seuraavan nuolen, ja se lähti pian matkalle Siriuksen luokse.
Eikä Sirius ollut kääntänyt katsettaan minusta.
Nuoli osui Siriusta kyljeen, ja vaikka myrkkyä ei olisi ollut, se olisi ollut tappava isku.  Pakokauhu paistoi hänen kasvoiltaan, ja enempää ajattelematta minä ryntäsin metsästä hänen luokseen. Sirius tiesi, että häntä ei voinut pelastaa. Minäkin tiesin sen.
Sirius sanoi;
-Evan.
Minä käänsi heti katseeni Evaniin. Hän ei ollut jännittänyt seuraavaa nuolta, joten minä toimin heti. Se veitsi jolla olin tappanut Xanderin oli myrkytön, eli siinä ei ollut ollut myrkkyä, joten valitsin eri veitsen ja heitin sen välittömästi Evania kohti. Evan ehti melkein väistää. Hyvin melkein, sillä veitsi osui hänen peukaloonsa. Mutta se riitti myrkyn leviämiseen. Evankin tiesi sen. Ja samassa hän teki jotain hyvin järjetöntä mutta nerokasta.
Hän leikkasi kätensä irti.
Kirveellä.
Se oli hämmästyttävä näky. Hän oli yhtäkkiä vain ottanut kirveen esille (kuka ties mistä) ja yhdellä suurella voimakkaalla liikkeellä hänen vasen kätensä putosi maahan.
Silmäni pullistuivat ihmetyksestä. Se oli melkein mahdotonta, vaikka ihminen pystyy hengenvaarassa inhimillisiin tekoihin.
Evanin piti olla tosi voimakas, kun luukin oli lähtenyt poikki.
Oikeasti.
Tosi voimakas.
Ja älykäs. Tämä oli ainoa keino pelastautua kuolemalta. Myrkky olisi muuten levinnyt hänen koko kehoonsa.
En ymmärtänyt miten hän ei pyörtynyt. Hän vain loi viimeisen katseensa minuun ja juoksi pois.
Samassa minulle tuli Sirius mieleen.
Sirius. Hän olin makaamassa maassa, pian kuolleena. Minä kyykistyin heti hänen vierelleen. Verta tuli hänen korvistaan, silmistään ja suustaan, sekä tietenkin hänen kyljestään. Silti, viimeisillä voimillaan hän pystyin vielä puhumaaan.
-Neptune, hän aloitti. Minä hymyilin.
-Sinun nimesi tarkoittaa Neptunusta, planeettaa, joka on hirvittävän kylmä. Mutta muista aina, että vaikka nimesi tarkoittaa kylmää, sydämesi on lämmin, hän sanoi. Minä en voinut olla hymyilemättä, vaikka kyyneleet halusivatkin jo tulla ulos.
-Mutta sinä, Sirius, minä aloitin, ja kyyneleet alkoivat jo putoilla silmistäni.
-Sinun nimesi tarkoittaa linnunradan kirkkainta tähteä, ja se sinä olet.
Sirius hymyili viimeistä kertaa. Sitten kanuuna laukaistiin. -
Ja siinä paikassa minä lupasin itselleni ihan tosissani, että en enää ikinä liittoutuisi kenenkään kanssa.
Olen päässyt jo neljän parhaan joukkoon. Nyt minun pitäisi vaan selvitä hengissä loppuun asti ja pääsisin takaisin kotiin.
Ja tekisin sen yksin.

Moi kaikille taas! Tähän loppuun mun pitää sanoa, että kävin paljon keskustelua siitä, onko omaa kättään mahdollista leikata irti kirveellä, ja on hyvin mahdollista ettei ole, mutta tietenkin teoriassa se on mahdollista, jos on riittävän voimakas, ja Evan oli riittävän voimakas. Se oli vähän siinä ja siinä, mutta tämä on tulevaisuuteen sijoittunut eikä koskaan tiedä mitä silloin on ihmisille tapahtunut.

~1209 words