MAY THE ODDS BE EVER IN YOUR FAVOR

Luku 3: Evanus McClay

Äitini riensi halaamaan minua. Vastasin halaukseen, koska olin kaivannut häntä jo kauan.
Äiti ja isä erosivat kun olin kolme. Syytä en tiedä, mutta siitä lähtien en ole nähnyt häntä. Siitä lähtien en edes ole tiennyt, missä äiti on asunut. Asuuko hän vyöhykkeen toisella puolella tai ihan tässä vieressä? Asuuko hän edes samalla vyöhykkeellänykyään? Mitä hän tekee työkseen? Onko hänellä uusi perhe? 

Minulla oli paljon kysymyksiä, mutta kyselemisestä ei olisi nyt apua. Isä ei koskaan kertonut meille äidistä mitään, emmekä me koskaan kysyneet. Silti olisi niin paljon mitä haluaisin tietää, mutta aikaa ei ollut. Olin vain onnellinen, että äiti oli nyt täällä, että pystyin halaamaan häntä juuri nyt. 

Pari kyyneltä valui poskeltani. Olin saanut sukunimeni äidiltäni. Hänen koko nimensä oli Jeanine Neptune Hazel Heloryn, joten nimenkin oli tullut häneltä. Melkein kaiken olin perinyt äidiltäni. Silti en tiennyt hänestä melkein mitään sen tarkempaa. 

Halasimme siinä niin kauan, kunnes äitiä pyydettiin jo poistumaan.
-Tiedän että pystyt siihen, hän sanoi ennen kuin hänet vietiin pois.
-Kiitos äiti, kuiskasin hiljaa itsekseni.

Ennen kuin minut päästettiin junaan, pari rauhanvartiaa tulivat luokseni. He taputtelivatt taskujani, ja tarkastivat kenkäni. Lopuksi he tarkastelivat rannekkelloa: se oli asia, jonka haluaisin ottaa mukaan areenalle.
-Et voi ottaa tätä mukaan, sanoi yksi rauhanvartoista.
-Miksi en? Sehän on vain kello, sanoin minä.
-Areenalle ei saa viedä kelloa, sama rauhanvartija vastasi.
-Aina on saanut! Se yksi viitosvyöhykkeen tyttö 47. Nälkäpelissä toi, ja se-
Olin sanomassa lausetta loppuun, kun minut keskeytettiin:
-51. Nälkäpeliin ei saa tuoda kelloa. Se on käsky.
Yksi rauhanvartia otti kelloni, ja hajotti sen.
Sinne meni mahdollisuus viestitellä Avan kanssa.
Minä olin pitkiin aikoihin ensimmäinen tribuutti, joka ei tuonut mitään areenalleen kotivyöhykkeeltää.

Puolen tunnin päästä makaan jo junan huoneessa, joka on annettu mulle. Pehmeä, jotenkin vähän liiankin pehmeä patja tuntuu kehoni alla epämukavalta. Yritin vieläkin sisäistää tietoa: olin suuren todennäköisyyden varmuudella menossa tällä hetkellä kuolemaan.

-Neptune, tule syömään! kuulin Quanan huudon kauempaa.
Keräsin itseni ja nousin ylös. Laitoin hiukseni paremmin ja lähdin huoneestani.
Käytävät olivat leveitä, ja ne olivat koristeltu hienosti. Kävelin niitä pitkin ruokasaliin, jossa oli kaikki paikalla, paitsi minä ja Evanus. Istuin toiselle tyhjälle paikalle. Alkuruoaksi oli violettia keittoa, jonka päällä oli samanvärisiä kukkia.

-Laventelikeittoa, sanoi Quana ja hymyili. 

Pöydän ympärillä istui kolme naista ja yksi mies. Miehen tunnistin, hän oli Beetee Latier. Tunnistan myös yhden naisen, Wiress nimeltään. Sanotaan, että hän on hullu. Beetee on yksi fiksuimmista ihmisistä mitä tunnen. He olivat tulevat mentorimme. Pian sisään astui myös poika, jonka kanssa kättelin noin tunti sitten. Evanus istuu vieressäni olevalle tyhjälle paikalle.

-No niin, kun nyt kaikki ovat paikalla, voisimme esitellä teidät toisillenne. Neptune, tässä on tuleva puvustajasi, Blair Male. Evanus,- Quana oli jatkamassa lausettaan, kun poika keskeytti hänet. 

-Evan. Olen Evan. 

-Selvä sitten, Evan, tässä on sinun puvustajasi, Erin Clearmy, Quana sanoi hiukan loukkaantuneena siitä että hänet keskeytettiin.
-Ja minut jo, varmaan tiedättekin, olen Quana Omwelward, hän jatkaa ja hymyilee.
-Ja varmaan olette kuulleet Beeteestä ja Wiressistä, hän jatkaa.
-Joo, vastaan. 

Nyökkään tervehdykseksi mentoreillemme ja puvustajillemme, samalla, kun kauhon suuhuni laventelikeittoa, joka on paljastunut taivaalliseksi. Tämä kuuluu suunnitelmaan: ennen nälkäpeliä syö niin paljon kuin mahaasi mahtuu. Nälkäpelissä et kuitenkaan saa ruokaa.
Hetken päästä meille tuodaan pääruoka pöytään. Täytettyä kanaa riisillä, ja salaattia joka näyttää vähän oranssilta. Minulla ei ole hajuakaan mitä se on, mutta se maistuu hyvältä, niinkuin muutkin pääruoassa olevat ruoat. Evanus, tai siis Evan katsoi minua hieman ihmeissään, kun otin kolmatta kertaa kanaa. Hetken päästä hän kysyi:
-Oletko kunnossa?
Katsoin häntä hieman ihmeissäni.
-Kyllä, miten niin?
Evan vain kohautti olkapäitään, ja jatkoi syömistä.
-Mistä sinä tulet? En muista nähneeni sinua koskaan, kysyin.
-Ei kuulu sinulle, hän vastasi tylysti.
-Miksi ei?
-Etkö sinä muista minua?
Mietin hetken, mutta minulla ei tule mitään mieleen.
-En.
-Kolme vuotta sitten, hän sanoi ja kääntyi ruokansa puoleen. 

Kolme vuotta sitten? Mitä silloin tapahtui? Yritin muistella aikaa kolme vuotta sitten. Olin neljätoista, ja silloin  jalkani murtui, kun putosin puusta kun olimme harjoittelemassa. Koulussa minua kiusattiin, ja...

Sitten käännyin katsomaan Evania. Vihdoin minulle tuli mieleen kuka hän oli. Hän oli yksi kiusaajistani. En ollut tunnistanut häntä siksi, koska koulussa hän oli Evan, eikä hän kertonut sukunimeään kenellekkään. Kaksi vuotta sitten Evan vaihtoi luokkaa enkä ole nähnyt häntä siitä lähtien. Hän todella oli muuttunut paljon siitä kun viimeksi näin hänet. 

-Evanus McClay? sanoin ja tirskahdin. -Oikeasti? jatkoin.
Evan pysyi hiljaa, mutta minä en pystynyt pidättämään naurua. Purskahdin nauruun juuri Evanin naaman edessä. Evan näytti vihaiselta.

Hän jätti ruokansa siihen ja lähti pois huoneesta. Lopetin nauramisen ja jäin katsomaan hänen perään. Kun käännyin, huomasin että muut katsoivat minua syyttävästi. 

En aikoisi antaa anteeksi entiselle kiusaajalleni, en sitten koskaan. Kyllä, olen hyvin pitkävihainen ihminen. Aion kostaa kaiken sen vielä viimeistään areenalla. 

Ruuan jälkeen lähdin omaan hyttiini mietiskelemään. 51. Nälkäpeliin ei saa tuoda kelloa. Se on käsky. Tämä tarkoittaa, että areenalla ei ole mahdollisuutta tietää, milloin on päivä ja milloin on yö. Areenalla on siis koko ajan aurinkoista tai pimeää. Viime vuosina on monesti käynyt niin, että  tribuutit ovat kuolleet nälkään tai janoon, eikä Capitolin katsojat ole pitäneet siitä, vaan he haluavat verta, joten siitä päättelisin, että areena on pimeä/aurinkoinen paikka, jossa on paljon elämää ja vettä. 

Pelinjohtajana on tänä vuonna Xenia Core, hän on uusi, siksi en voi päätellä muuta pelistä kuten vaikka sen, mikä on hänen tyylinsä pelin suhteen. 

Päätin, että harjoituksissa menen harjoittelemaan ensin kasvien tunnistamista, keihästä, ja muita isompia aseita. Itsepuolustustakin pitäisi harjoitella, koska kuka tietää minkälaisia eläimiä areenalle Xenia on suunnitellut. 

Arvioinnissa sitten heittäisin veistä, ampuisin jousella, heittäisin keihästä ja heittäisin pari 50 kilon rautapalloa. On varmaan uutta, että kolmosvyöhykkeen tribuutti tekee muuta kuin sytyttää nuotion tai rakentaa majan.
Naurahdin hiljaa ajatukselle.

———
~912 words