Me selvitään Tässä yhdessä💪💕«Stray kids«WooChan

"Muista syödä"

~Chan~

Olin taas valvonut pitkään itkien. Ahdistus ja stressi vain kasautuu ja kasautuu. Siitä ei pääse yli tai ympäri. Suljin silmäni hetkeksi ja yritin rauhoittua. Olisin menossa kuitenkin uuteen kouluun. Kaikki äänet ympärilläni hiljenivät hetkeksi ympärilläni ja tulivat takaisin äitini lempeällä äänellä. Katson ylös ja nään äitini joka katsoo minua huolestuneena.

"Chan-ah." Äitini sanoo samalla kun käy istumaan viereeni ja alkaa silittää hiuksiani hellästi.

Katson äitiäni ja näytän heikon hymyn jonka jälkeen melkein heti purskahdan  itkuun.

"Muista syödä Chan-ah." Äitini sanoo ja nousee ylös sängyltäni suudellen vielä päätäni.

"J-joo äi-äiti." Sanon heikolla äänellä.

Äitini kävelee ulos huoneesta sulkien oven perässään. Laitan käteni kasvoilleni ja vedän ilmaa keuhkoihini rauhoittaen itseni. Nousen ylös tumman sinisiltä lakanoiltani. Kävelen vaatekaapilleni valiten sieltä mustan hupparin ja samanlaiset verkkarit. Vedän ne päälleni ja laitan hupun päähän. Otan vielä harmaan reppuni ja kävelen pois huoneestani. Teen itselleni leivän ja leikkaan sen puoliksi ja otan toisen palan ja alan syödä sitä varovasti. Minulla oli menneisyydessä syömishäiriö josta pääsin kuitenkin yli. Joka vaikuttaa edelleen syömiseeni,koska otan kaiken ruoan varovasti suuhuni. Kuitenkin pystyin syömään tuon leivän puolikkaan hyvin. Katson puhelimeni kelloa joka näyttää 8:45. Kouluun minun pitäisi mennä yhdeksäksi vähintään. Joten päätän lähteä nyt. Otan toisen leivän mukaan ja syön sitä varovasti matkalla kouluun. Koulun piha on täynnä erinäköisiä nuoria jotka kukin tekevät omia asioitaan. Kävelen varovasti koulun portista sisään. Katselen ympärilleni samalla kun kävelen sisään. Katson äitini viestiä siitä missä luokkani olisi. Saavun vihdoin luokkani eteen ja koputan oveen hellästi. Nais opettaja tulee hymyillen avaamaan luokan oven jonka jälkeen saan mennä istumaan hetkeksi. Kellot soivat. Oppilaat alkavat valua sisään noin viiden minuutin kuluttua. Nousen ylös kun joku tyttö katsoo minua kylmästi. Menen luokan eteen ja vedän keuhkoihini tunkkaista ilmaa.

"M-mun nimi on Bang Chan. Voitte kutsua Chaniks." Sanon hiljaisella äänellä,kuitenkin niin kovalla että kaikki kuulevat.

"Mene istumaan vaikka tuonne taakse." Opettaja sanoo ja osoittaa takana olevaa tyhjää pulpettia.

"Aloitetaan! Nyt on ensimmäisenä kuvaamataitoa. Chan,sinä voit ottaa sieltä takaa valkoisen paperin." Opettaja sanoo hymyillen.

Lasken reppuni maahan ja otan paperin varovasti. Kävelen paikalleni ja otan penaalini ja avaan sen. Otan sieltä lyijytäytekynän ja kumin. Alan piirtää ihmistä paperille. Ihminen on kyyryssä maassa ja teen sen ympärille mustaa värikynillä joita penaallissani on viime koulusta. Joku poika kääntyy ympäri ja katsoo minua. Nostan katseeni poikaa. Hän  katsoo piirustustani.

"Voitko opettaa mua piirtää noin hyvin?" Poika kysyy pieni hymy kasvoillaan.

"V-vaik." Sanon vähän ujosti ja näytän heikon hymyn.

[skip koulupäivä]

Poika tulee luokseni kun olen kävelemässä kirjastoon.

"Voitko opettaa sitä tä-" Poika ehtii sanoa kun joku keskeyttää hänet.

"Anteeks jos Seungmin ärsyttää." Toinen poika sanoo joka laskee kätensä olkapäälleni.

"E-ei se häirinny." Sanon ja katson poikaa silmiin.

"Mä oon Woojin!" Poika sanoo ja ojentaa kätensä minulle hymyillen.