»Chan«
" En mä halua!" Kiljun äidilleni.
"Nyt mennään. Ei mutta!" Äitini sanoo. Ja kun hän on päättänyt jotain sen hän sitten myös tekee.
"Ei!" Sanon ja alan itkeä ja juoksen huoneeseeni ja menen piiloon sängyn alle.
Äitini ei tule etsimään minua joka on outoa. Mutta,taidankin jo tietää syyn. Kuulen askeleita portaista ja Pian joku avaa huoneeni oven.
"Tule esiin Chan. Me ei haluta satuttaa sua." Kuulen mukavan naisen äänen.
En liiku katson vain kuinka pari jalka paria pyörii ympäri huonettani.
"Nonii. Meillä ei ole enää aikaa tähän." Joku mies ääni sanoo ja ottaa jalastani kiinni ja vetää minut pois sängyn alta. Alan itkeä ja panikoimaan hänen otteessaan.
"Rauhoitu nyt Chan. Sulla ei oo mitään hätää." Sama nais ääni sanoo. Nyt kun katson heitä tarkemmin he ovat ambulanssi kuskeja.
"SAATANA PÄÄSTÄKÄÄ MUT POIS!" Kiljun ja alan potkia ilmaa.
Minun pakotetaan juomaan jotaan jonka jälkeen rauhoitun.
{Skip osasto aika}
Palaan lääkkeiden kanssa kotiin ja olen edelleen vihainen äidilleni.
Juoksen suoraan huoneeseeni ja menen sängylleni. Laitan lääkkeet yö pöydälleni ja otan puhelimeni ja valitsen Woojinin numeron.
"Moi." Sanon kun kuulen tuuttauksen loppuvan.
"Moi!" Poika vastaa iloisesti.
"Voidaaks nähä tänää?" Kysyn hymyillen itsekseni.
"Joo! Missä nähää?" Hän vastaa.
"Hmm. Mennään mäkkiin taas." Sanon iloisesti.
"Joo! No moi!" Woojin sanoo.
"Moi!" Sanon iloisesti ja lopetan puhelun.
Käyn makaaman sängylleni ja nukahdan siihen.
Mites teidän koulu on menny? Vai onko teillä ees alkanu?
Anteeks et ei oo tullu pitkään aikaan osaa. Mun henkinen tila on ollu liian huono🙏
YOU ARE READING
Me selvitään Tässä yhdessä💪💕«Stray kids«WooChan
Fanfiction"Voisinko mä vaan luovuttaa?!" ________________________________________________ Juuri kun Chan oli luovuttamassa Woojin astui hänen elämäänsä ja muutti sen täysin. ⚠️ Jos et kestä mielenterveys ongelmia suosittelen lähtemään⚠️
