»Woojin«
Katson kuinka Chan syö. Vaikutan varmaan aika pelottavalta,mutta pidän hänen tavasta syödä. Tuo kuulosti oudolta. Katselen poikaa hiuksista käsivarsiin. Nään pojan kädessä viiltoja ja arpia. Päätin jättää asian myöhemmäksi. Nyt. Keskittyisin syömiseeni.
"Woojin? Miten mä teen tän laskun?" Seungmin kysyy.
"No siis eka sä lasket noi jotka on suluissa ja sit ne muut." Selitän.
"Oikeelta vasemmalle?" Seungmin sanoo.
"Ei. Vasemmalta oikeelle." Sanon ja jatkan omia koti tehtäviäni.
"Aaaa. Kiitos!" Seungmin sanoo ja jatkaa omiansa myös.
Autoin Seungminia vielä vähän kunnes hän on tehnyt matematiikan läksyt. Laitan omat kirjani reppuun ja odotan että Seungmin saa pakattua. Pian hän on pakannut ja me lähdemme kävelemään jonnekkin syömään. Menemme McDonaldsiin. Normaalia meiltä. Nään kolme tuttua poikaa matkalla mäkkiin.
"Hyunjin,Felix ja Changbin! Täällä!" Huudan ja saankin heidän huomionsa.
"Moi Woojin ja Seungmin!" Felix sanoo iloisena hymyillen.
"Mitäs te täällä?" Hyunjin kysyy.
"Mäkkiin menossa." Seungmin vastaa.
"Mekin!" Felix sanoo iloisesti.
"No mennääks yhdessä?" Kysyn.
"Mennään vaa." Changbin vastaa.
Pääsemme vihdoin McDonaldsiin ja tilaamme ja maksamme ruokamme. Kävelemme jutellen pöytään jossa aina istumme. Changbin näyttää todella valkoiselta. Katson ruokaani ja tunnen kuinka minua oksettaa. Juoksen vessaan jättäen kaikki muut ihmettelemään perääni. Vessaan päästyäni oksennan,syytän sille en tiedä. Vedän vessan ja huuhtelen suuni Ennen kuin lähden vessasta. Katson muita ja huomaan Changbinin ilmeen, hän näyttää huolestuneelta. Ei hän yleensä minusta huolehdi. Mitä on tapahtunut?
"Ootko sä okei?" Seungmin kysyy keskeyttäen mietteeni.
"J-joo." Vastaan heikosti. "Voidaanko lähtee?" Kysyn varovasti.
"Voidaan?" Seungmin vastaa ja alkaa laittaa ruokaa kasaan.
Pakkaan omat ruokani myös ja lähdemme pois mäkistä. Kiitos kylmän syys ilman melkein jäädyn. Felix käpertyy Changbiniin ja Hyunjin kävelee normaalisti(kun hänellä on lämpimät vaatteet) Seungmin taas hyppelee iloisesti muiden vietellä. Minä taas kävelen perällä ja yritän suojautua tuulelta. Kylmä tuuli kuitenkin puskee kaulaliinani sisään antaen minulle kylmän tunteen. Pääsen kotini pihalle ja menen sisään. Sisällä nään pikkuveljeni joka pelaa jotain pelejä pleikalla.
"Mitäs pelaat?" Kysyn ja kävelen sohvalle istumaan.
"Destiny 2!" Poika sanoo iloisesti.(kaikki jotka tietää nii oikeesti oon Ilonen.)
"Saanko mä koittaa?" Kysyn.
"Ei nyt! Mul on just tosi iso pahis vastas!" Poika selittää ja jatkaa vihollisen ampumista.
Lähden huokaisten huoneeseeni ja soitan Chanille. Juttelemme noin tunnin kunnes tämän pitää mennä. Haluaisin jo nähdä pojan mutta hän aina vastaa jonkun oudon tekosyyn. Eikä häntä ole näkynyt koulussa. Mitäköhän on tapahtunut?
No heis! Sain vihdoin tän uuden osan julkastuu.
Voisin kertoo vähän kuulumisii. Viimeviikol raavin aika mukavan kipeen
Kohan auki mun kädest. Sit tällä viikol vähän sama. Raavin sitä kättä auki taas. Eri kohdista kyllä. Lärviki täynnä niitä. Ens viikon keskiviikkona mennää sitte sellaiseen lääkäriin. Ja sit sunnuntain on mun tanssiesitys. Oikein kivaa🐨Mut pitäkää työ kiva loppu viikko!
YOU ARE READING
Me selvitään Tässä yhdessä💪💕«Stray kids«WooChan
Fanfiction"Voisinko mä vaan luovuttaa?!" ________________________________________________ Juuri kun Chan oli luovuttamassa Woojin astui hänen elämäänsä ja muutti sen täysin. ⚠️ Jos et kestä mielenterveys ongelmia suosittelen lähtemään⚠️