He hioivat pakosuunnitelmaa jokaisen valveillaolohetkensä. Kiinnittivät huomiota asioihin eri tavalla kuin ennen, painoivat muistiinsa kameroiden sijainnit, niiden sokeat pisteet. Missä kaikkialla oli ilmastointiritilöitä? Mitä reittiä putket kulkivat? Miki vietti kokonaisen sunnuntain korva kiinni ilmastointiritilässä ja painoi muistiinsa kaikki mahdolliset äänet. Se antoi hieman vihiä siitä, mitkä paikat olivat yhteydessä toisiinsa.
He alkoivat tutkia vankilaa. Pannat antoivat heille vain vähän aikaa palata takaisin selleihin, mutta sen ajan saattoi käyttää monella tavalla. Joko valitsi lyhyimmän reitin ja käveli koko matkan tai sitten hölkkäsi vähän pidemmän kaavan kautta. Kiertoreitit paljastivat heille vielä uuden apuvälineen pakoa varten.
Rosa juoksi ihan hiton kovaa.
Ja hiton kovaa tarkoitti sitä, että Rosa juoksi nopeammin kuin Usain Bolt – hengästymättä. Uusi tieto vei pakosuunnitelman entistä konkreettisemmalle tasolle. Jos he vain saisivat ulko-oven sijainnin selville, he voisivat häipyä.
Suunnitelmia oli kaksi. Joko Rosa rikkoisi Mikin pannan aikaisin aamulla niin, että Miki lähtisi putkia pitkin jo valmiiksi ulos auttaakseen Rosaa siinä vaiheessa, kun kultapanta alkaisi antaa sähköshokkeja ja pitäisi saada irti. Rosa tulisi perässä sitten aamulla, kun panta aktivoituisi pois päältä ruokalaan menemistä varten. Toinen vaihtoehto oli, että Rosa ottaisi Mikin reppuselkäänsä rikottuaan kaulapannan ja he häipyisivät yhdessä.
Molemmissa suunnitelmissa oli hyvät ja huonot puolensa. Ensimmäisen suunnitelman avulla ainakin Miki pääsisi ulos, vaikka Rosa jäisikin kiinni. Toinen suunnitelma pitäisi heidät varmasti yhdessä, mutta he jäisivät myös helpommin kiinni, eikä kumpikaan pääsisi pakoon.
Lähinnä suunnitelman valintaan vaikuttaisi se, aiheuttaisiko Mikin panta hälytyksen vai ei.
Tai, Miki pohti, he voisivat odottaa suunnitelmaa numero kolme, josta hän ei ollut kertonut Rosalle. Jos nimittäin kävisi niin, että Ian oikeasti tulisi takaisin, pakomahdollisuudet moninkertaistuivat. Ian tietäisi ainakin yhden uloskäynnin, olihan hän paennut jo ainakin kaksi kertaa, mikä oli tilastollinen ennätys. Sen lisäksi Ian voisi tietää, miten pannasta pääsi eroon hälytystä aiheuttamatta. Siitä Miki tosin ei ollut täysin varma, eikä sillä seikalla ollut niin paljon väliäkään.
Kaiken lisäksi Leo oli lakannut käymästä. Miki oletti sen tarkoittavan sitä, että Rosa oli ollut oikeassa. Leo oli samanlainen kuin kaikki muutkin maastopuvut ja vihdoin kyllästynyt leikkimään hänen ystäväänsä. Ei se mitään, ei se Mikiä niin paljoa haitannut. Tai niin hän ainakin väitti itselleen. Loppujen lopuksi Leo oli kuitenkin se syy, miksi hän oli kestänyt nämä vuodet. Hänen diilerinsä, juorukaverinsa ja liittolaisensa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Leon puuttuminen iskeytyi Mikin tajuntaan kunnolla vasta, kun hänen viimeinen tussinsa sanoi itsensä irti. Musta jälki muuttui ensin harmaaksi ja lakkasi sitten kokonaan. Tarkistettuaan kätkönsä Mikin oli istahdettava alas ja painettava pää käsiinsä. Hänellä oli ilmastointiputkessa melkein sata kuivunutta tussia, kaikki paitsi yhden hän oli saanut Leolta.
"Kuningatar, meillä on ongelma", Rosa ilmoitti, kun Miki tuli ulos huoneestaan.
"Minkälainen ongelma?"
"Kaksi vihollisen agenttia kävi täällä äsken. He tekivät jotain käytävän antureille."
"Määrittele 'jotain'", Miki komensi.
"En tiedä. Mutta veikkaan, ettei mitään hyvää. Antureihin ei ole ennen koskettu minun nähteni." Miki ei myöskään tiennyt, että antureihin olisi juuri koskettu. Paitsi silloin, kun niitä asennettiin lisää Rosaa varten.
