Kokeen jälkeen Mikille annettiin uusi viikoittainen aktiviteetti; muuttumisleikki. Joka ikinen sunnuntai hänet raahattiin testihuoneeseen. Joka ikinen kerta hänen käskettiin muuttua joksikin, mitä hän ei ollut.
Kaikkein kamalinta tilanteessa oli se, että joka ikisen vaikean muodonmuutoksen jälkeen, hän menetti tajuntansa. Se koski vain ensimmäistä kertaa jokaisessa hahmossa, mutta tuntui aina yhtä ikävältä. Kukaan ei halua olla tajuttomana paikassa, jossa ei pysty luottamaan kehenkään. Kerta kerralta tajuttomuus oli kuitenkin lyhyempi. Parin kuukauden kuluttua se oire katoaisi luultavasti kokonaan.
Miki ei edelleenkään käsittänyt, miten maastopuvut olivat löytäneet hänet. Mikä hänessä oli muka viestinyt mahdollisesta kyvystä muodonmuutokseen. Oliko hän tehnyt jotain silloin, kun hänen elämänsä oli vielä normaalia? Edellisessä elämässä? Hän ei tiennyt, eikä löytänyt mitään poikkeavaa yrittäessään tutkia muistojaan.
"Nyt tämä", mies sanoi ja ojensi kuvaa. Miki katsoi sitä ja tyrskähti. Kuka oli päättänyt, että hänen pitäisi muuttua Selena Gomezin näköiseksi? Siis ihan oikeasti, kuka näitä kuvia oikein valitsi? Jos se oli Leon tekosia, jokin hänen vitseistään, Miki kyllä kostaisi sen.
Juuri nyt hän kuitenkin eli hetkessä.
Muodonmuutos aiheutti kutiavan tunteen. Pieni huimaus häiritsi häntä hetken, mutta hän ei pyörtynyt. Selena Gomez oli melko saman näköinen kuin pari muuta, joiksi hänen oli jo pitänyt muuttua. Vilkaistuaan itseään nopeasti peilistä Miki kääntyi miehen puoleen, vilkutti ja räpytteli silmiään. Mies hymähti, mutta ilmeisesti häneltä puuttui tarvittavaa huumorintajua.
"Voinko lähteä?" Miki kysyi, muuttuen takaisin omaksi itsekseen.
"Vielä yksi", mies sanoi.
"On minun syntymäpäiväni."
"No sitten", mies myöntyi. Eli ilmeisesti miehellä oli jokin myötätunnon pisara jossakin. Se ei kuitenkaan estänyt miestä laittamasta Mikin kaulapantaa päälle ja ajastamasta sitä viiteen minuuttiin.
Miki lähti ärtyneenä käytävälle. Olihan se tavallaan mukavaa, ettei tarvinnut enää saattajaa, mutta kaulapanta ei ollut mitenkään mukava asuste. Hän oli päässyt nilkkapannasta eroon koetta seuranneena päivänä ja saanut tilalle kaulapannan, joka toimi melko samalla periaatteella. Ainoa erotus oli, että kaulapanta kutistui ja laajeni hänen muodonmuutostensa mukana. Ei siis puhettakaan, että hän kutistuisi siitä ulos.
Kaulapannasta kuului piippaus sen merkiksi, että hänellä oli enää minuutti aikaa ehtiä seitsemänteen valtakuntaan. Panta aktivoituisi siellä automaattisesti päälle niin, ettei hän pääsisi poistumaan valtakunnastaan. Ellei sitten halunnut aina yhtä ihanan tuntuisia sähköshokkeja.
Muutaman kerran tylsistyessään Miki oli kokeillut, kuinka pitkälle pääsisi pannan kanssa.
Ei kauas.
Panta aloitti sähköshokkien antamisen heti, kun hän astui anturien väärälle puolelle. Tämän hetkinen ennätys oli kymmenen askelta pois anturien suojasta. Siinä vaiheessa kipu oli yltynyt liian kovaksi ja Mikin oli käännyttävä takaisin. Ja joka kerta, kun hän poistui seitsemännestä valtakunnasta, Georgia sai ilmoituksen ja tuli paikalle.
Joten totta kai Miki oli ottanut tavaksi aiheuttaa hälytyksiä keskellä yötä. Hän astui pari kolme askelta alueensa ulkopuolelle ja palasi sitten takaisin huoneeseensa. Siitä sai sadistista tyydytystä, kun herätti inhoamansa ihmisen keskellä yötä ja pakotti tämän nousemaan sängystään.
Vaimea kaksoispiippaus kertoi hänen palanneen seitsemänteen valtakuntaan. Ei siihen tosin piippausta tarvittu. Käytävän seinät olivat sillä kohtaa mustien kuvioiden peitossa. Georgia oli lopultakin kyllästynyt hänen huoneensa maalauttamiseen, joten Mikin oli etsittävä piirustuspintoja muualta. Tosin hänen huoneensa katto oli vielä valkoinen. Miki aikoi aloittaa sen työstämisen tänään. Jos hän kaataisi sänkynsä, hän ylettäisi kattoon sen päällä seistessään.
