ray of hope•vkook•fin

1

*Taehyungin näkökulma*

Kävelen pitkin Han-joen vartta valkoiset kuulokkeet korvillani. Vesi on hieman jäätynyt ja se näyttää kauniille silmissäni. Tänään olisi se päivä, kun asuinalueellemme muuttaisi taas lisää väkeä ja kuusi nostettaisiin korkealle ilmaan koko joulukuun ajaksi.
Asuinalueemme Gangnamissa on aika rikasta aluetta, mutta meidän perheellä ei olisi todellakaan varaa mihinkään kalliiseen.
Päätän että menen käymään kaupassa, koska minusta tuntui siltä, että se olisi velvollisuuteni.
Saavun kotikadulleni ja nään jo, kuinka muuttoautoista nostellaan tavaroita ulos. Avaan pihamme portin ja laitan sen perässäni kiinni. Kävelen puiselle etuovellemme ja menen sisään.
Otan kenkäni pois eteisessä ja astelen keittiöön nostaen valkoisen muovisen ruokakassin pöydälle. Alan laittamaan ostoksiani jääkaappiin vilkaisten nopeasti kelloa ja se näyttäisi olevan kohta 12:sta.
  Laitan muovipussin vetolaatikkoon ja menen sitten huoneeseeni.
"Tae!" Kuuluu alakerrasta juuri, kun olen päässyt istumaan sänkyni päälle. "Juu, tullaan."
Kapuan alakertaan ja nään äidin seisomassa keittiössä odottaen minua. "Kuka on käynyt kaupassa?" Hän kysyy minulta katsoen minuun vakavasti.
"Minä." Vastaan ja otan harmaiden kolitsihousujeni taskusta kuitin ja ojennan sen äidilleni. Hän näyttää helpottuneelta ja halaa minua.
"Hienosti tehty Tae!" Äitini sanoo ylpeästi. Hymy ja puna leviää hieman kasvoilleni.
Mielestäni tämä on ihana tunne.

Ihmisiä oli kerääntynyt katsomaan, kuinka joulukuusi pystytettäisiin suurelle kauniille Gangnamin aukiolle.
Kävelen äitini kanssa ihmisjoukon reunalle. Myös pikkusiskoni Eon-Ji oli tullut mukaamme katsomaan kuusen pystytystä. Otan pikkusiskoani kädestä kiinni, koska en halua tämän katoavan ihmismassaan.
"Hei Taehyung, tuolla on joku uusi perhe. Käydäänkö tutustumassa?" Äitini kysyy minulta.
"Vaikka." Vastaan ja hymähdän pienesti.
Kävelemme uusien naapureittemme luo ja äitini tervehtii vanhempia sekä kahta heidän lasta. Toinen lapsista näyttää ehkä hieman minua nuoremmalta ja toinen taas vanhemmalta.
"Hei. Olemme Kimit, hauska tavata." Äitini esittelee meidät.
"Hauska tavata myös teitä." Naapurimme vastaavat ystävällisesti. Katselen uusia naapureitamme hieman ujosti pitäen yhä Eon-Jin kädestä kiinni. Huomaan nuoremman tuntemattoman pojan yrittävän sanoa jotain, mutta hän näyttää hyvin ujolta.
"Öm...hei." Sanon pojalle katsoen tätä silmiin. "Hei." Hän sanoo hiljaa ja katsoo pikkusiskooni ja sitten minuun. "Mä oon Taehyung. Mukava tavata." Sanon ujolle pojalle edessäni.
"Jungkook." Tämä vastaa ja siirtää katseensa silmiini. Päästän pikkusiskoni menemään äitini luokse sanoen tälle, että ei saisi lähteä mihinkään ilman lupaa.
"Kaunis nimi." Sanon Jungkookiksi esittäytyneeksi olevalle pojalle. "Kiitos. Tässä on veljeni Jung-hyun." Hän vastaa esitellensä veljensä myös.
"Hei." Jung-hyun tervehtii minua hymyillen.
"Missä päin täällä asutte?" Kysyn varovasti. "Tuossa parin sadan metrin päässä." Jungkook kertoo ja osoittaa suntaan jossa asuvat.
"Meidan naapurissa?" Sanon hymy naamallani.
"Varmaan."

Makaan sängylläni miettien tämän päivän tapahtumia. Olen päättänyt alkaa panostamaan enemmän kouluun. Ei siitä mitään tulisi, jos en panostaisi siihen yhtään. Haluan myös tutustua siihen nuorempaan poikaan, jolle puhuin tänään. Hän vaikutti ystävälliseltä ja pidin tämän läsnäolosta. Hän ehkä oli aluksi ujo, mutta loppujenlopuksi hän uskalsi puhua minulle, vaikka olen vielä hänelle vain tuntematon poika naapurustosta.

-

Joo tälläisen sain nyt kasattua. En voi luvata, että mulla ei menisi moti taas kirjoittaa, mutta pyrin siihen, että ei menisi. :)
Olisi super ihanaa, jos kertoisitte oman mielipiteenne tästä ensimmäisestä osasta.
Mutta kiitos kun luit tämän. See ya!<3