ray of hope•vkook•fin

3

*Taehyungin näkökulma*

Kävelen kävelytietä pitkin matkalla koulusta kotiin. Viileä ilma pääsee tummasinisen talvitakkini sisään. Minulla on kylmä. Valkoisista nappikuulokkeistani tulee lempi musiikkiani ja kävelen biisin tahtiin. Taivaalta sataa lunta vähän.
Huomaan Jungkookin pistävän uuden kuvan instagramiin. Päätän tykätä ja kommentoida kuvaan yhden punaisen sydämen. Hymähdän pienesti. En tiedä miksi.

"Taehyung! Nyt syömään!" Minulle huudetaan alakerrasta tiukalla äänensävyllä. Kävelen portaat alas ja istahdan ruokapöydän ääreen. Pikkusiskoni istuu minua vastapäätä ja syö jo omaa ruokaansa. Mätän ruokaa lautaselleni ja kaadan vettä lasiin. Aloitan syömään.
Ruoka on täyttänyt minut aivan räjähtämispisteeseen. Makaan sängylläni selälteen puhelin kädessäni. Etsin Jungkookin snäpin ja äddään hänet. Hän äddää minut takaisin ja laitan hänelle snäpissä, jossa lukee moi.
Jungkook vastaa minulle muutaman minuutin sisällä, moi.
Olimme jutelleet Jungkookin kanssa jo puolitoista tuntia snäpissä. Istun sohvalla tuijottaen tyhjänä television ruutua josta pyörii jonkinlainen sarja. "Tae?" Pikkusiskoni sanoo kysyvästi ja heiluttaa vasenta kättään silmieni edessä, että havahdun hänen puhuvan minulle. "Niin?" Kysyn siskoltani. "Mitä sä teit sun huonees ku olit siel vaa hiljaa jonkun yli tunnin?" Hän kysyy minulta kiinnostuneena. "No olin vaa puhelimella. En sen kummempaa. Kuinka niin?" Vastaan mahdollisimman normaaliin äänensävyyni. "Okei." Eon-Ji vastaa ja lähtee kohti yläkertaa.
"Tae! Läksyt!" Kuulen äitini huudon omasta huoneestaan, joten nousen ylös sohvalta ja suuntaan itseni kohti omaa huonettani.
Vien puhelimeni lataukseen ja istun työpöudän ääreen. Avaan matematiikan kirjan ja aloitan tekemään läksyjäni.

Unohdin eilen aivan täysin, että meillä olisi äidinkielen koe tänään. Tein läksyt, mutta koe unohtui. Minun piti panostaa nyt enemmän kouluun, mutta ei. Miten voin aina unohtaa.
Saan koepaperin eteeni ja pääni lyö tyhjää. Yritän muistella jotain, mitä olemme kertailleet tunneilla. Pääsen ainakin läpi tästä kokeesta. Siitä olen varma.

Kun saavun kotiin, menen suoraan heti huoneeseeni. Heitän reppuni lattialle ja hyppään suoraan sängylleni avaen puhelimeni katsoen, onko Jungkook laittanut minulle mitään.
Jungkook oli laittanut minulle snäppiä noin tunti sitten.
"Moi. Haluuks nähä vaik tänään jossain?"
Hymähdän pienesti Jungkookin snäpille lukiessani sen.
"Vaikka siinä kuusella?" Vastaan ja Jungkook vastaa minulle muutama minuutti sen jälkeen, että se sopii hänelle.

Seison kuusen edessä vähän hermostuneesti odottaen Jungkookin tuloa.
Hetken kuluttua nään noin minun pituiseni, tummat hiukset päässään tulevan Jungkookin luokseni. "Moi." Tämä sanoo. Hän ei kuullostanut enää niin ujolta, mitä ensi tapaamisessamme muutama päivä sitten. "Moi." Vastaan ujompana mitä yleensä. "Ujostuttaako?" Jungkook sanoo ja naurahtaa hieman ja minun suunpielet nousevat vähän ylöspäin. "Ehkä." Vastaan ja yritän nyt kuullostaa täysin normaalilta. "Ooks jo alottanu koulun tääl vai käyks jossain muualla?" Kysyn. "Alotan tääl ensviikol." Jungkook vastaa minulle katsoen minua suoraan silmiin vilkuillen välillä jonnekkin aivan muualle. "Aa okei." Vastaan nopeasti katsoen pojan vartaloa varovasti ja katseeni kohdistuu kokoajan sellaiseen paikkaan, jonne minulla ei olisi koskaan asiaa.
Yhtäkkiä Jungkook tulee minua lähimmäksi ja ottaa minut lämpimään halaukseen. Siirrän omat käteni pojan ympärille ja tunnen oloni turvalliseksi.
Mitä juuri on tapahtunut?

-

Hihi;)