ray of hope•vkook•fin

5

*Taehyungin näkökulma*

Katson kelloa, joka näyttää jo yli puolenpäivän. Olin nukkunut huonosti viime yön. Saatoin mennä hieman myöhään nukkumaan ajatellen vain Jungkookia.

Koulun ruoka ei juurikaan maistunut, mutta yritän syödä mahdollisimman paljon, etten taas saisi pahaaoloa ylleni. Näen Jungkookin kävelevän tarjotin käsissään minua ja muita ystäviäni kohti. Yritän mahdollisin keinoin viittoa hänet muualle ja nyökkää minulle katsoen jalkoihiinsa. Jungkook menee istumaan lähellä olevaan pöytään aivan yksin. Kun nään tämän yksin syömässä omaa ruokaansa, tunnen syyllisyyden tunteen, koska häädin hänet muualle.
Nousen ylös pöydästä nopeasti pöytä hieman heilahtaen ja kävelen tarjotin käsissäni Jungkookin lu. Istahdan tämän viereen. Muut ystäväni Jimin, Hoseok, Yoongi, Namjoon ja Jin katsovat perääni hämmentyneet katseet kasvoillaan.
"Ääh oon niin tyhmä." Aloitan ja katson ruokaani. "Kuinka niin?" Jungkook kysyy. "Häädin sut vaan pois äsken, ettet olis tullu mun ja mun frendin luokse." Vastaan. "Hei kyl mä ymmärrän... et varmaan halunnu, että ne olis tienny sun olevan mun frendi?" Jungkook sanoo ja yrittää katsoa minua silmiin. Nyökkään vain vastaukseksi. "Kaikki muijat ja jätkätki stalkkii aina meitä koko ajan koulussa, se stressaa, ahdistaa ja ärsyttää. Yritetään aina olla mahdollisimman näkymättömiä koulussa jätkien kaa, mut turha toivo." Kerron ja käännän katseeni Jungkookiin, jonka silmät kiiltävät kuin kuunloiste. Jään hetkeksi tuijottamaan niitä, kunnes havahdun Jungkookin käden heilautukseen silmieni edessä. "Aa joo sori..." sanon pieni puna nousten poskilleni. "Ei se mitään." Hän vastaa pieni söpö hymy kasvoillaan.
"Ootteks niinku siis sillee suosittuja vai?" Jungkook kysyy. "Juu..." Vastaan allapäin.
Istumme Jungkookin kanssa koulun käytävällä olevalla sohvalla. Molemmat katsomme puhelimiamme sanomatta sanaakaan, kunnes kuulen vierestäni Namjoonin äänen.
"Onks tää joku sun uus frendi Tae?" Hän kysyy. Nyökkään hitaasti kääntämättä päätäni puhelimestani. Jungkook katsahtaa minuun ja huomaan tämän pelon painuvan esiin. "Onks toi joku vitun pentu?" Yoongi kysyy ja kun kuulen Yoongin sanat, nousen sohvalta jätten puhelimeni siihen ja menen Yoongin eteen. "Sä et sano Jungkookia sitä pennuks tai muutenkaan hauku sitä! Onko selvä?!" Sanon ystävilleni, tai no en tiedä voisiko näitä kutsua ystäviksi aina.
Katson jokaista ystävääni ja istahdan takaisin Jungkookin viereen mulkaten edelleen Yoongia ja muita poikia. "Okei okei Tae. Käsitettiin tää väärin, mut ei tää kyl oikeen käy päihin..." Jin sanoo ja viittoo muut peräänsä. Nään jokaisen selän ja Yoongi vielä kääntää katseensa minuun ja Jungkookiin mulkoillen.
"Anteeks..." sanon Jungkookille ja katson tätä silmiin. "E...ei se mitään." Hän vastaa yhä pelokkaana. "Älä pelkää. Mä oon tässä." Vastaan ja otan tämän kainalooni. Jungkook tarrautuu käsilläänsä paitani helmaan ja laittaa päänsä rintaani vasten.

Ups;*