ray of hope•vkook•fin

4

*Jungkookin näkökulma*

Taehyung vieressäni istun sänkyni päällä katsellen muutamaa muuttolaatikkoa jotka minun pitäisi vielä purkaa. En jaksaisi.
En todellakaan tiedä, mitä ajattelin pihalla kuusen luona. Se vain tuntui niin oikealta siinä vaiheessa. Nyt omatunto kolkutti vatsanpohjaa myöten. Taehyung oli vaikuttanut siinä tilanteessa ensin hyvin hämmentyneeltä, muta sitten hän pisti omat kätensä minun ympärille. Minulle oli tullut siinä vaiheessa lämmin ja turvallinen olo. Tuntui, että olisin voinut luottaa tähän ihmiseen kuin ensisilmäyksellä. En kuitenkaan vielä tunne Taehyungia yhtä hyvin, kuin veljeäni, mutta haluan tutustua häneen. Hän vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin minä.
"Mä voin auttaa purkaa sua noi muuttolaatikot." Taehyung sanoo yhtäkkiä ja nousee ylös sängyltä. Hän ottaa yhden laatikoista ja alkaa purkamaan sitä lattialle. Katson hetken lumoutuneena pojan touhuja ja menen sitten mukaan auttamaan häntä.
  Taehyung nostaa laatikosta perhekuviamme ja alkaa tarkastelemaan yhtä kuvaa tarkemmin. "Mä oon siinä kuustoista." Sanon ja katselen kuvaa. "Eli vuosi sitten?" Hän kysyy. Nyökkään vastaukseksi ja Taehyung hymähtää pienesti.
Huomaan kuvassa viiltelyjälkeni ja laitan äkkiä käden kuvan päälle. "Mitä?" Taehyung kysyy ihmeissään ja katsoo minua suoraan silmiin. "Et kai sä vaan..." Hän sanoo ja halaa minua. Laitan kuvan lattialle ja siirrän omat kämmeneni Taehyungin selälle. "Haluuks sä avautuu enemmän?" Taehyung kysyy ja päästää irti minusta. Tämän äänensävystä huomaa, että hän haluaa olla loukkaamatta minua. "Niin no...en oo puhunu näistä asioista mun perheen ulkopuolelle sen enempää." Vastaan ja katson lattiaan. "Jungkook, ei sun ole pakko kertoa jos et halua." Hän vastaa ja katsoo minua lempeä hymy kasvoillaan. Minulle nousee pieni hymy kasvoilleni ja kiitän poikaa. "Kerrot sit kun susta tuntuu siltä." Taehyung lisää.
Olimme purkaneet loput laatikot ja nyt makaamme Taehyungin kanssa sängylläni. "Jungkook, tuutko syömään?" Veljeni koputtaa oveen ja avaa sen katsoen hetken meitä ja sitten kääntää takaisin katseensa muualle. "Juu." Vastaan ja kysyn Taehyungilta haluaako hän jotain. "En mä tarvii." Hän vastaa hymyillen ja nousee istumaan sängylleni. Nyökkään vastaukseksi ja nousen sängyltä.
  "Jungkook, sun täytyy syödä. "Veljeni Jung-hyun sanoo vakavasti. "Mmm.." Vastaan hiljaa ja mätän kaksinkertaisen määrän riisiä lautaselleni, mitä yleensä. Hotkin nopeasti riisit ja nousen pöydästä. Veljeni nousee myös ja kulkee perässäni yläkertaan.
"Onks sul ja Taehyungil jotain?" Hän kysyy hiljaa. "Ei? Se on vaan kai mun ystävä. Kuinka niin?" Vastaan ihmeissään. "Mietin vain." Hän vastaa ja virnistää pienesti. "Jung-hyun! Ihan oikeesti ei ole!" Korotan ääntäni. "Joo joo." Hän vastaa ja hymähtää pienesti.
Avaan huoneeni oven ja nään Taehyungin katsellen kuvia, joita olimme ripustaneet aiemmin seinälle yhdessä. Tämä kääntyy minuun päin ja tulee luokseni. Taehyung painaa oven kiinni ja halaa minua. "Mmm...?" Olen hetken ihmeissäni, kunnes ajattelemattomana siirrän käteni Taehyungin paidan helmaan ja alan leikkimään sillä samalla, kun halaan häntä. Käteni siirtyy leikkimiseni edetessä paidan alle ja koskettelen varovasti hänen selkää. "Jungkook." Kuulen tämän sanovan ja otan nopeasti käteni pois tämän paidan alta. "Ei näin nopeesti." Hän sanoo pieni vakava sävy äänessään. Taehyung kaappaa minut syliinsä ja nostaa minut. Hän kantaa minut sängyn päälle ja tulee viereeni istumaan. Puna leviää kasvoilleni ja Taehyung huomaa sen. Tämä hymähtää ja ottaa minut kainaloonsa. Menemme makuuasentoon ja käperryn pojan kylkeen. Hetken kuluttua olen jo sikeässä unessa.

-

Tää oli ehkä vähän sekava osa. :/