Elda säpsähti. Se voisi olla vain joku eläin, vaikka kulkukissa, mutta roskis rämähti niin voimalla, että tämä vaikutti ihmisen teolta. Elda hyppäsi sulavasti ja nopeasti alas paloportaikosta. Hän hiipi lähemmäs kujan päätyä. Siellä on aina peltiroskiksia ja isoja jätesäkkejä. Elda ei usein mene sinne. Suurikokoisten roskisten takaa kuului inahdus. "Kuka siellä?" Elda kysyi lujasti ja kovaan ääneen.
Hän päätti ottaa maasta kämmenenkokoisen palasen rusentunutta tiiltä ja heittää sen sitä roskista päin, jonka takana inisevä ystävämme piileksii. Jos se olisi kissa tai pesukarhu, se säikähtäisi ja juoksisi pois kiiren vilkkaa. Elda viskasi tiilen päin roskista. Kuului iso kolahdus, ja kovaa kuuluikin, mutta ainuttakaan pesukarhua ei sieltä sännännyt. Sen sijaan kuului toinen, tukahtunut, mutta pelästynyt piipittävä ääni.
Elda käveli roskiksille rohkeana. Sen takana ei ollut eläintä, vaan nuori tyttö, nurkkaan nojaamassa, halaten polviaan. Elda oli ihmeissään. Yleensä katulapset eivät tulleet tälle puolelle satamaa, koska kalatori oli toisella puolella. Mutta tämä tyttö ei kylläkään näyttänyt kodittomalta orvolta, sillä hän ei ollut kovin laiha, toisin kuin pitkään kaduilla pyörineet ipanat. Ehkä tämä tyttö oli juuri joutunut kadulle, tai ehkä hän on eksynyt.
Tyttö oli ehkä vähän Eldaa nuorempi, hänen posliini-ihonsa oli lian peittämä, ja hänen kirkkaanoranssit kutrinsa olivat sotkussa. Tyttö katsoi Eldaa hetken peloissaan, mutta käänsi katseensa sitten maahan, ikään kuin pelkäisi katsoa tätä silmiin. Elda ei halunnut tytön pelkäävän. Hän kyykistyi tytön eteen ja hymyili pienesti. "Hei," Elda sanoi. Tyttö veti syvään henkeä ja nosti katseensa.
VOCÊ ESTÁ LENDO
RISTITULI
Ação"Voinko luottaa sinuun?" Seurasi hiljaisuus. "Voitko muutakaan?" Italian mafian kasvattama 15-vuotias löytölapsi Elda joutuu tavallista vaarallisemmille teille ja vaikeiden valintojen eteen lupautuessaan saattamaan perheestään eksyneen nuoren tytö...
