abderiitti | taekook

008 ; viikonlopun pelastus

"Läksyksi tulee ykkös ja kakkos tehtävä loppuun! Hyvää viikonloppua kaikille!" meidän äidinkielen opettaja huusi luokan edestä.
Välillä minä vain mietin, että kuka valopää on laittanut meidän perjantain viimeiseksi tunniksi äidinkielen? Juuri se aine mitä vihaan, lähinnä oikeastaan sen opettajan takia, mutta perjantaina se koko aine on kylläkin kaikin puolin hanurista. Juuri tämä neljäkymmentäviisi minuuttia on aina se tuskallisin, mutta onneksi nyt pääsen pois täältä.

Heitin vain nopeasti kirjan, vihkon ja minun aivan liian lyhyen kynän reppuun. Samalla mietin, että onko minulla mitään tekemistä viikonlopulle, ja eipä tainnut olla. Haluaisin kyllä ainakin olla jossain muualla kuin kotona äidin kanssa. En jaksaisi juuri nyt kuunella yhtään käskyttämistä.
"Jungkook laita pyykit kuivumaan!"
"Jungkook tyhjennä astianpesukone!"
"Jungkook imuroi huoneesi!"
Nuo jos mitkään käskyt alkavat jo pursuamaan korvista ulos.

Kipitin nopeasti rappusia alas hakeakseni vielä kaapista takkini.
En jaksa olla koulussa minuuttiakaan pidempään, varsinkaan perjantaina, jos ei ole pakko.

"Jungkook, odota nyt vähän!" kuului Jiminin suusta takaani, kun tämä yritti kiriä minua kiinni. "Mitä sä meinaat tehdä viikonloppuna?" lievästi hengästynyt ystäväni kysyi, kun pääsi rinnalleni.

"Vissiin vaan homehtua kotona äidin kanssa, eli en mitään."

"No hyvä! Pääsisitköhän sä sitten meille viikonlopuksi, kun äiti ja iskä on jossain?" Jimin kysyi innoissaan.

"Joo totta kai mä tuun! Sopiiko, jos käyn nopeesti kotona pakkaamassa ja tuun sitten teille?" vastasin reippaasti, kun pyörittelin kaappini lukkoon oikeita numeroita. Jimin kyllä osaa aina pelastaa minut tylsiltä viikonlopuilta, tai oli tilanne mikä tahansa niin Jimin kyllä aina saa minut paremmalle mielelle.

"Joo tuu vaan, vaikka porukat ei välttämättä vielä sillon ole lähteny, mutta potkitaan ne sitte vaikka ulos", Jimin naurahti, "mutta nähdään sillon, moro!"

"Moikka!" huudahdin Jiminille ja paiskasin kaappini oven kiinni.
Sitten minä astelin koulun ovista ulos ja lähdin uljaan ratsuni, eli pyöräni luokse.

✧

"Hei Jungkook! Ruoka onkin jo nyt valmista niin tule syömään!" äiti huuteli keittiöstä samalla sekunnilla, kun astuin ulkoilmasta eteisen lämpöön.

"En minä syö, kun lähden kuitenkin kohta Jiminille niin syödään varmaan siellä."
Menisin minä sitten Jiminille, tai Jimin tulisi meille niin yleensä aina meidän ensimmäinen aktiviteetti on syöminen.

Äiti asteli eteiseen hämmentyneenä punainen, jauhoihin sotkeutunut esiliina päällänsä. Tämän nutturakin oli aivan sekaisin. Tämän tyylistä päätellen hän on taas kerran leiponut jotain.
"Mitäs sinä Jiminillä?" äiti kysyi yllättyneenä, vaikka luulisi hänen hyvin tietävän, että sovin kaiken aina viime tinkaan.

"Menen sinne viikonlopuksi, kun sen vanhemmat ei ole kotona."

"Aha okei. Sinua ei sitten varmaan haittaa, jos minun muutama ystävä tulee tänne käymään?"

"Juu ei haittaa, kunhan ette mene tonkimaan mun huonetta", vastasin naurahtaen, koska näinkin on joskus käynyt.
Jos teistä on ärsyttävää jo se, että ihan teidän äitinne käy teidän huoneessanne niin ajatelkaas se, kun löysin äidin ja hänen kaverinsa minun huoneesta tonkimassa tavaroitani.

"Äläs nyt hölmöile siinä vaan mene pakkaamaan, jos olet kerran luvannut Jiminille käväiseväsi vain kotona, ennen kuin menet sinne", äiti sanoi muka vakavalla äänensävyllä. Oikeastihan äitiäkin pienesti nauratti se tilanne, vaikka sillä tapahtumahetkellä se ei ollut kovin hauskaa.

✧ ✧ ✧

kukkuu :3

pahoittelut siitä, että en oo
julkassu näitä lukuja kauheen
aktiivisesti, mutta ehkäpä
tällekkin tulee tässä vielä muutos
(toivottavasti)
miten te muuten haluaisitte
näitä lukuja ilmestyvän?
kerran viikossa vaiii ¿¿
kertokaa ihmeessä :D

superisti kiitoksia kun luit <3
olet ihana

❀ iida