Voit koittaa hajottaa, mut ei rikkinäistä pysty rikkomaan//M&M fanfiction

"Nii vähän ajattelinkin , vaikutat todella mukavalta tytöltä."

Herätys kelloni soi seitsemännettä päivää peräkkäin, samalla ärsyttävällä äänellä niin kuin aina. Tänään herätys herätti minut jo kuudelta. Päivä jota olin tavallaan odottanut ja tavallaan pelännyt oli tänään. Tänään minua ei voisi satuttaa... tai ainakaa matematiikan opettaja.
"Nyt ylös sieltä sängystä." Isäni komensi tapansa mukaan.
"Joo, joo." Mutisin ja viskasin päälläni olleen peiton lattialle.
Hyppäsin sängystä ylös, mutta hyvällä tuurilla onnistuin horjahtamaan taakse päin ja löin takaraivoni sänkyni reunaan.
"Vittu!" Huusin turhankin kovaa, koska isäni lähti juoksemaan alakerrasta yläkertaan.

•••

Nousin bussista pois. Kiitin kuskia kyydistä ja lähdin tallustamaan ilman reppua Troforssin lukiota kohti. Olin ainoa omasta yläkoulustani, joka siirtyi tänne pieneen kylään käymään lukiota. Toisaalta olisin halunnut jäädä mosjøeniin, mutta koska Magnus on siellä matematiikan opettajana niin koen järkevämpänä ottaa uuden alun kuin jatkaa sitä vanhaa kärsimystä.
Katsahdin kelloa puhelimesta kun olin päässyt lukion pihalle. Isoimmat oppilaat polttivat tupakkaa ja naureskelivat pihalla oleville ysiluokkalaisille, jotka harhailivat koulunpihalla. Itse tyydyin vain seisomaan nurkassa ja rukoilin, että meidät haettaisiin pihalta sisälle ettei minun tarvitsisi lähteä suunnistamaan johonkin minkä määränpäätä en todellakaan tietäisi.
Kello soi sisälle, en tiennyt pitäisikö minun lähteä seuraamaan muita kouluun tutustujia vai lähteä ihan suosiolla kotiin. Lopulta päädyin siihen, että lähden muiden perässä tallustamaan lukioon sisälle.
Otin pari juoksuaskelta, että pääsin muiden luokse. Yritin kulkea viimeisenä, niin ettei kukaan huomaisi minua. Olin ainoa, jota kukaan ei tuntenut tai minä en tuntenut heitä. Kaikki uusia kasvoja joista en tiennyt edes instagramin kautta ketään.

•••
"Istukaa pareittain, tarvitsette tänään pareja." Tuleva opinto-ohjaajanani ohjeisti ja tarkkaili meitä kaikkia päästä varpaisiin.
"Mikä sun nimi on?" Opinto-ohjaaja kysyi ja katsoi vieressään seisovaa poikaa, joka katsoi miestä epäilevästi.
"Zea?" Vastasin.
"Okei, Martinus sä istut nyt Zean vieressä." Harmaa hiuksinen mies ohjeisti, ilmeisesti Martinusta.
Poika nyökkäsi myöntävän vastauksen ja istui viereeni.
"Hei." Tuo tervehti ja vilkaisi taakseen, jossa istui kaksi isokokoista poikaa.
"Kato, Martinushan on saanut muijan vai onko toi sittenkin poika?" Edessäni istuvat pojat irvailivat ja katsoivat Martinukseen päin. Poika huokaisi ja veti huppunsa päähän.
Kummalle tuo äsköinen lause oltiin tarkoitettu, vieressä istuvalle pojalle vai minulle siitä, että näytän pojalta. Ihme ettei sanonut, että näytän huoralta. Ei se ainakaan mitään uutta olisi ollut.
"Noniin Justin ja Leo, keskitytään omiin asioihin." Opinto-ohjaaja, joka ei vieläkään ollut esitellyt itseään komensi ja siirsi jälleen kerran katseensa tietokoneensa näyttöön.
"Voitte vähän aikaa jutella vierustoverin kanssa kun mä käyn hakemassa teille lapun johon voitte yhdessä kirjoittaa koulun järjestyssääntöjä." Mies sanoi ja poistui luokasta.
"Ei kannata välittää siitä mitä Justin ja Leo sano. Ne tietää kyllä et oot tyttö ja et edes näytä pojalta, mutta oon niiden mielestä homoseksuaali." Vieressä olevan poika tokaisi ja mulkaisi Justinia ja Leoa.
"Okei." Vastasin vähän epäröiden.
"Et taida olla Troforssista tai sit multa on jäänyt huomaamatta sut? Harvoin kyllä niin käy niin." Martinus tuumi.
"Joo en oo täältä, asun Mosjøenissä." Kerroin pojalle.
"Okei, et muuten vaikuta pissikseltä niin kuin noi nurkassa olevat on, oonko oikeassa." Blondit hiukset omistava poika kysyi. Nyökkäsin myöntävän vastauksen.
"Oon aika huomaamaton koulussa, joten on todellakaan ole." Selvensin.
"Nii vähän ajattelinkin , vaikutat todella mukavalta tytöltä." Poika tokaisi ja hymyili pienesti.
"Kiitos!" Sanoin ja hymyilin tuolle takaisin.
25.4.2019
16.05
Sanoja 502

~Meea🖤