Voit koittaa hajottaa, mut ei rikkinäistä pysty rikkomaan//M&M fanfiction

"Haluisitko tulla meille yöks kotona ei oo muita kun minä?"

Viimeinen sana paperille muodostui monen päivän uurastamisen jälkeen. Viimein biisi oli valmis. Biisi kertoi vuosista jota olimme luokan kanssa viettäneet ja kiitin siinä myös omalla tavallani luokkaa, jossa olin ollut yhteensä 9 vuotta.
Kirjoitin biisiä silloin kun henkinen, että fyysinen kipu oli kovimmillaan.
Kotona kirjoitin omassa huoneessa kun taas koulussa pihalla.
Poika kenet tapasin tutustumispäivänä oli snäpännyt minulle paljon. Useimpia en ollut avannut.
Isäni vahtii puhelintani etten pysty kertomaan kenellekään mitään ettei tuon pieni salaisuus vaan leviä. Salaisuus, jonka vain minä ja isäni tiesimme.

"Tule, me myöhästytään kohta!" Todennäköinen feikki ystäväni hoputti.
"En mä halua lähtee mihinkään bileisiin." Inisin ja laitoin mustia korkokenkiäni jalkaan.
"Relaa, siitä tulee kivaa. Paljon poikia ja ties vaikka olisi sun eka kerta tänään." Zara mietti ääneen.
"Ei mua kiinnosta! Ne on Troforssissa ja mä muutan sinne. Asiaa ei auta myöskään yhtään se, että Johannes toimii kuskina." Mutisin ja avasin ulko-oven.
"Siitä tulee varmasti ihan kivaa." Zara tokaisi ja sulki ulko-oven astuttuaan viimeisenä kotoansa pois.
Kävelin pari rappusta alas pitkillä koroillani joilla kieltämättä oli tosi vaikea kävellä.
Päälläni oli musta glitter, mekko joka meni vartaloni myötä näyttäen kaiken ihan turhan hyvin omasta mielestäni.
Olin ihminen, joka tykkäsi olla huppari päällä ja farkut jalassa. Harvoin minulla muuta näki päällä.

Tartuin  auton oven kahvaan ja vedin oven auki. Astuin sisälle ja istuin takapenkille.
Ensimmäinen asia minkä huomasin Johanneksen autossa oli tupakan haju, joka pisti nenääni.
"Näytätte hyvältä!" Johannes tokaisi ja katsoi minua peruutus peilin kautta.
"Kiitti!" Mumisin vastauksen ja käänsin katseeni kauniiseen maisemaan, joka hetki hetkeltä muuttui johonkin muuksi mihin olin tottunut.
"Oli kova työ saada Zea tulemaan." Ystäväni jos niinkin voi sanoa kertoi poikaystävälleen.
Ruskean ihon omistava poika naurahti ja pudisteli päätään.
"Ei hätää ajan myötä opit nauttimaan tästä, että pääsee kotoa pois juomaan ja panemaan." Johannes kertoi hymyillen.
Kohautin olkiani vastaukseksi ja käänsi jälleen kerran katseeni auton ikkunaan.
Jos täytyy sanoa yksi asia mistä en nauti niin se on ehdottomasti paneminen. Se teki niin kipeää etten voi tajuta miten se kaikkien mielestä tuntui niin hyvältä?

Astuin sisälle alkoholin hajuiseen taloon, jossa pauhasi musiikki ihan liian kovalla minun korvilleni. Juovuksissa olevia ihmisiä oli joka paikassa. Edessäni kulkeva Zara tervehti omalla tavallaan kaikkia ihmisiä.
Johannes käveli minun perässäni ja katseli ympärilleen kuin etsien jotakin.
Alkoholia oli lattialla ja jokunen ihminen oli oksentanut ennen kuin oli kerinnyt vessaan, joten tuon kaverit siivosivat aivan liian kännissä olleen kaverinsa laattoja.
Pysähdyin olohuoneen ovelle ja silmäni kohtasivat kännissä nuolevat tytön ja pojan, jotka todennäköisemmin katuisivat huomenna kännissä oloaan.
"Otatsä jotain?" Johannes kysyi ja ojensi minulle lasia, jossa oli kirkkasta nestettä.
"Ei kiitos!" Kieltäydyin kohteliaasti ja peruutin pari askelta lähemmäksi ulko-ovea.
Kello ei ollut vasta kun 23.32 mutta minua väsytti jo todella paljon.
Seisoin hetken paikallani katsellen kännissä olevia ihmisiä, kunnes tunsin jonkun käden takapuolellani. Käänsin vaistomaisesti katseeni takani olevaan henkilöön.
Henkilö, oli pitkä tummahiuksinen poika. En tuntenut henkilöä, joka teki tilanteesta vielä ahdistavamman.
"Haluisik lähtee tonne makuuhuoneen puolelle mun kanssa?" Matala ääninen poika kysyi ja puristi persettäni.
"En ja irti musta!" Piipitin yrittäen peittää ahdistukseni, joka väkisin pyrki esille.
Poika takanani kohotti kulmaansa ja katsoi minua suoraan sinisiin silmiini.
"Okei, painu vittuun sit huora en mä suo ois oikeesti ees halunnut." Tummahiuksinen poika sanoi ja otti kätensä pois perseeni päältä.
"Mä, mä en oo huora." Änkytin hiljaa.

Kävelin katulamppujen valaisemaa tietä pitkin kohti koulua, johon olin tulossa ensivuonna. Olin päättänyt lähteä bileistä pois kun ahdistus alkoi vain kasvaa. Tiesin ettei minun olisi pitänyt tulla...
"Zea!" Kuului huuto takaa päin. Käänsin hitaasti katseeni taakse päin ja verkokalvoni tavoittivat pojan, mustissa vaatteissa. Ihan kuin jostain kauhuelokuvasta.
"Kuka oot?" Kysyin ja otin pari askelta taakse päin koroillani.
"Martinus, sori jos säikäytin!" Poika pahoitteli ja käveli ripein askelin eteeni.
Martinus, joo olishan se pitänyt arvata. Onkohan tuo kännissä?
"Okei, mitä sä tähän aikaan täällä teet?" Kysyin pojalta.
"Piti kysyy samaa sulta?" Martinus naurahti.
"Okei." Oli ainoa sana jonka sain suustani.
"Mä oon ihan perus yö kävelyllä, entä sä?" Blondit hiukset omistava henkilö kertoi.
"Kaveri halus mut bileisii nii sit suostuin tuleen ja löysin sit itteni täältä ulkoa harhailemassa johonkin." Kerroin olkia kohauttaen.
Martinus nyökkäsi.
"Ootaks kyytii vai?" Poika jatkoi pitääkseen keskustelun yllä.
"En." Huokaisin ja tähyilin ympärilleni, koska minulla oli tunne, että joku tarkkailisi minua.
Ulkona oli viileä, koska kello oli 1.46 eli vajaan vartin päästä kaksi yöllä.
"Sun kädestä tulee verta." Martinus sanoi yhtäkkiä.
Käänsin automaattisesti katseeni käteeni ja totta tosiaan siitä tuli verta arvista, jotka olivat tulleet lasimaljakon rikkoutumisesta.
Nyökkäsin ja katsoin kättäni. Veri oli tumman punaisen ruusun väristä verta. Se kirveli ja sattui kylmästä ilmasta. Mitä olin tehnyt, että arpi oli auennut?
"Haluisitko tulla meille yöks kotona ei oo muita kun minä?" Poika kysyi.
"Okei." Vastasin. Kehossani kulki kylmiä väreitä kun ajattelin edes meneväni jonkun vieraan kotiin kaiken sen jälkeen mitä elämässäni oli tapahtunut. Tieto siitä, että isä olisi palatessani niin vihainen, että voisi tappaa minut niin kuin tappoi äitinikin. Koska minä olisin seuraava? Huomenna? Viikon päästä? Vuosien päästä? Vai jo tänään? Sitä en saa tietää koskaan. Kuoleman jälkeen elämä ei enää jatku. Ikävä fakta, mutta totuus. Kaikki me lähdemme ennemmin tai myöhemmin.
———————————
Sanoja:833
3.6.2019
12.00
Vähän myöhään mut, hyvää kesälomaa! 😅
~Meea🖤