Voit koittaa hajottaa, mut ei rikkinäistä pysty rikkomaan//M&M fanfiction

"Yhel pojal."

"Mis oot ollut?" Sekavan kuuloinen miehin ääni takaani.
"Pliis älä tapa mua!" Sanoin hiljaa kyyneleet silmissä.
"Vastaa mun kysymykseen mis oot ollut?" Isäni huusi suoraan korvaani.
Henkeni alkoi käydä vähiin, mutta sain ihmeen kaupalla suustani vastattua isälleni.
"Yhel pojal."
Yhtäkkiä kädet katosivat kaulaltani ja tipahdin polvilleni haukkomaan henkeäni.
"Sust on kyl vaan ongelmaa mut onneks pääsee eroon, susta ensi lukuvuonna." Isäni tokaisi suuttuneena ja poistui huoneesta, jättäen minut haukkomaan henkeäni lattialle niin, että olin juuri ja juuri tajuissani.

Heräsin olohuoneen lattialta, puhelin vieressäni. Olinko oikeasti menettänyt tajuntani? Vai olinko vaan niin väsynyt viime yön jälkeen, että olin nukahtanut? Ensimmäinen vaihto-ehdoista kuulosti loogisemmalta, mutta en silti sulkenut vaihto-ehto kakkosta pois laskuista. Molemmat kumminkin kuulostivat jollain tasolla järkeviltä, vaikkei välttämättä niin uskoisi. Missäköhän isäni nyt oli? Olisiko tuo yläkerrassa odottamasssa minua vai vain lähtenyt ryyppäämään läheiseen baariin?

Vieressäni soiva puhelin herätti minut ajatuksistani. Sinkosin suoraan katseeni ruusukullan väriseen puhelimeen, jonka näytöllä vilkkui Johanneksen numero. Tartuin puhelimeen ja vastasin puheluun, jonka jälkeen painoin sen äkkiä korvaani vasten.
Ensin puhelimen toisesta päästä kuului pelkkää hengityksen ääntä, jonka jälkeen kuului korkea kiljaisu ja juoksu askeleet. Kohotin toista kulmaani kysyvänä, vaikka tiesin ettei kukaan näkisi sitä. En uskaltanut sanoa mitään puheluun minua pelotti jo isäni saati sitten tämä mitä luurin toisessa päässä tapahtui sinä hetkenä.
"Johannes ootko kunnossa?" Kuiskasin hiljaa kun kuulin juoksu askeleiden loppuvan ja raskaan hengityksen kantautuvan tärykalvooni. En saanut vastausta kysymykseeni vaan seuraava asia minkä kuulin oli korkea vingunta, joka kertoi ettei poika todellakaan ollut yksin. Hetken hiljausuuden jälkeen lopetin puhelun. Mitä ihmettä Johannes nyt pelleili? Vai pelleilikö ollenkaan. Pitäisikö minun nyt soittaa Zaralle ja kysyä onko Johannes tuon kanssa? Ehkä ei kuulostaisin tyhmältä, jos kyseinen puhelu oli pelkkä pila.
"Katteleks viel kauankin sitä olohuoneen lattiaa vai alaks jo kohta lähtee helvettiin mun kodista?" Isäni hyvin hyvin vittuileva ääni kuului läheltäni.
Nostin katseeni automaattisesti ylös lattiasta ja katsoin taakseni. Isäni seisoi vain parin metrin päästä minusta. Miten en ollut kuullut tuon tuloa?
"No niin alatko jo lähteä?" Jo harmaita hiuksia omistava 50-vuotias kysyi toinen kulma koholla.
Olin hyvin hämilläni koko tilanteesta, minua pelotti jollain tasolla mutta ihmeen kaupalla sain itseni lattialta ylös, vaikka se sattui.
"Sun tavarat on ulkona sun koulureppussa, tuu takaisin vasta sen jälkeen kun mä annan." Isäni kertoi. Nyökäytin päätäni ja juoksin eteiseen laittamaan kengät jalkaan ja takin päälleni. Mitäköhän helvettiä tuo tarkoitti kun mä annan tulla? Vasta 100 vuoden päästä vai kuinka?

Otin valkoiset nappikuulokkeet korvistani pois ja työnsin ne mustan bomberini taskuun. Huokaisin syvään ja nousin hitaasti ylös ruskealta penkiltä, joka sijaitsi keskellä syrjäistä puistoa, joka vielä vähän aikaa sitten oli ollut pienten lasten leikkipaikka. Itsekin olin leikkinyt kyseisessä puistossa monta vuotta sitten.
Nykyään puistossa vierailivat usein huumeita ja alkoholia käyttävät miehet. Huume ruiskuja löytyi ympäri hiekkalaatikkoa ja rikkimenneiden viina pullojen sirpaleita oli ympäriinsä.
Heitin mustan värisen reppuni selkään, laskien sen jälkeen katseeni maahan. Mitä jos joku niistä miehestä tulisi minua vastaan ja lähtisi perääni?! Mitä sitten tekisin?

Katselin vielä kaukana olevaa miestä hiukan peloissani. Kyseisestä henkilöstä näki jo kaukaa ettei tuo ollut täysin selvinpäin. Miehen kävely oli hyvin epävakaista ja meinasi kompuroida omiin jalkoihinsa. Eihän tuosta voisi olla mitään haittaa? Ei tuo pystyisi lähtemään perääni tai mitään muutakaan, meinaan kuinka todella epävakaasta kulkeva mies pystyisi hyökätä kimppuuni?
Saavutin ihan liian nopeasti miehin, sillä yhtäkkiä tunsin pelon ja ahdistukseni valtaavan kehon kun olin 2 metrin päästä tästä aineissa olevasta miehestä. Sydänmeni sykki rinnassani nopeammin kuin silloin kun näin isäni tappavan äitini.
Olin juuri miehen kohdalla ja olin juuri huokaisemassa syvään tajutessani ettei tuo lähtisi perääni, mutta olin väärässä. Yhtäkkiä huomasin itseni juoksevan pakoon valkoisissa vaatteissa olevaa miestä, jolla oli viinapullo kädessä.

Itkin hysteerisesti kun kaivoin puhelinta taskustani pois. Viestejä oli tullut paljon ja miltein kaikki olivat Zaralta. Avasin minun ja Zaran keskustelun. Katsoin viestejä tarkkaan.
'Tiiätkö mis Johannes on? Onk se sun luona? Sitä ei oo näkyny koko päivänä! Alan jo epäilee et jotain pahempaa on käynyt.' Luin mielessäni Zaran viestejä.
Ei kai vaan se puhelu ollut täysin aito? Se meinaan tarkottaisi sitä ettei kaikki olisi todellakaan hyvin!
Avasin viimeisenä Martinuksen snäpin, joka sai minut hyvin hämilleen.
"Ooks jo kotona? Jos oot nii älä lähe ulos ja jos oot ulkona kannataa mennä nopeasti kotiin!" Mikäs ny kaikkia vaivaa? Tai parempi kysymys, mitä täällä tapahtuu?

Zara: onks Johannes sun luona?😰
Minä: Ei oo, mut mitä tääl tapahtuu ku kaikki sanoo ettei sais mennä ulos?
Zara: Samaa mietin, mut oikeesti oon ihan hirveen huolissani Johanneksesta!
Minä: Uskon, mut ehkä se kohta alkaa ilmotteleen olin paikastaan, tosin se kyl soitti mulle aamulla.🤷🏼‍♀️
Zara: Häh? Mitä se sano? Kertoks se mis se on?
Minä: Ei se sanonu mitään, kuului vaan raskasta hengitystä, juoksu askeleet ja kova vinkuminen, johon puhelu loppui.
Zara: Mitä tääl oikein tapahtuu?😶
Minä: Jos tietäisin kertoisin kyl ja must ei oo täl hetkel paljoo apuu ku faija heitti mut kotoo ulos...
Zara: Herran jestas! Tuu meille nyt nopeesti!
Minä: Okei, nähdään!

Työnsin puhelimeni housujeni taskuun takaisin ja lähdin kävelemään sitä samaista reittiä takaisin, jossa olin nähnyt sen miehen äskettäin. Minua ei kiinnostanut tulisiko tuo vastaan vai ei, mutta yksi asia minua kiinnosti todella paljon... ja se nimen omaan oli Martinuksen lähettämä viesti.
—————————————-
Sanoja:846
5.8.2019
12.15
Pahoittelen tästä tylsästä väli osasta😅 mut siis ja muutenkin tän julkaisemisessa meni yllättävän kauan! Koulu alkaa mul vast ensiviikol mut mites teillä? :)
~Meea🖤