Salainen ihailija 2

Luku 28 ~ "Oliks toi lupaus?"

Cornelian nk

Vetäisin mustan matkalaukun vetoketjun kiinni ja nousin seisomaan. Marcuksella ja Martinuksella olisi jotain työjuttuja Oslossa, ja pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että lähtisimme Mathilden kanssa noiden mukaan. Tai oikeastaan Marcus sai puhuttua minut melko hyvin ympäri eikä minulla loppujen lopuksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua nuoren miehen ehdotukseen. Tämä oli ehkä hirveintä, mitä olin tehnyt pitkään aikaan, tai ainakin siltä se tuntui: ensinnäkin, tämä olisi Mathilden ensimmäinen kerta lentokoneessa ja toiseksi, tämä olisi ensimmäinen kerta, kun liikkuisimme Marcuksen kanssa yhdessä julkisesti. Totta kai olimme liikkuneet täällä ulkona ja käyneet jossain lähikunnissa, mutta emme ihan oikeasti julkisesti. Viimeistään huomenna kaikki saisivat tietää, että Marcus oli varattu mies ja kaiken lisäksi isäpuoli pienelle tytölle. Mitä jos alkaisimme saamaan Mathilden kanssa jotain inhottavia viestejä tai kaikki olisivat muuten vain kamalia? Olimme tähän mennessä onnistuneet salaamaan suhteemme melko hyvin, eikä kummallakaan ollut edes mitään tarvetta tehdä siitä julkista. Tietenkin fanit tiesivät, että Marcus oli eronnut Freyan kanssa, ja siitä oli seurannut kauheat spekulaatiot, että miksi niin kävi, mutta ruskeasilmäinen ihminen ei ollut kommentoinut asiaa millään tavalla. Sen lisäksi, että jännitin ensimmäistä julkista esiintymistä, niin olin ihan hermona siitä, kun olin päättänyt käydä vierailemassa äidin luona vankilassa. Jotenkin se, että olin ilmiantanut naisen, kaiveli mieltäni edelleen. Mitä jos äidillä olikin jotain tärkeää asiaa? Ja olihan minullakin äidille tärkeää asiaa: olin tullut siihen lopputulokseen, että minun pitäisi kertoa äidille, että hän oli mummu ja seurustelin Marcuksen kanssa. Minulla ei ollut mitään tietoa siitä, miten nainen reagoisi, mutta ainakin se olisi sitten hoidettu alta pois.

"Ooks sä valmis?" kuulin Marcuksen äänen ovelta ja käänsin katseeni tuohon hurmuriin. "Vein Mathilden jo autoon. Sin se jäi kiltist nukkumaa", tuo naurahti, ja nyökäytin vain päätäni. Kello oli vähän vaille kolme yöllä, eikä tämä todellakaan ollut ihmisten aika olla hereillä, ei sitten miltään kantilta katsottuna.

"Joo, mennään", huokaisin, tartuin matkalaukun kahvaan ja suuntasin askeleeni pois huoneesta. "Vaiks mä en yhtään tiiäkään, et mitä odottaa", jatkoin hiljaisella äänellä ja tarkoitin jokaista sanaa. Olin käynyt päässäni niin monta erilaista mahdollista tapahtumaketjua, ettei mikään varmastikaan yllättäisi minua. Toisaalta, kun minun elämästäni oli kyse, niin ihan mitä tahansa saattaisi tapahtua ihan koska vain.

"Kaikki menee ihan varmasti hyvin", Marcus kuiskasi ja tarttui käteeni estäen matkani jatkumisen. "Ja tapahtu mitä tapahtu, ni mä, Martinus ja Inga ollaan sun puolella", vaaleahiuksinen komistus sanoi ja kumartui painamaan lämpimät huulensa poskelleni. Puraisin hellästi alahuultani ja hetken miettimisen jälkeen nyökäytin päätäni.

"Ehkä sä oot oikeessa", myönsin ja nostin katseeni noihin täydellisiin ruskeisiin silmiin. "Mut meiän täytyy mennä", totesin ja jatkoin matkaani saaden Marcuksen perääni. Olimme päättäneet, että menisimme kaikki viisi samalla autolla Trondheimiin, koska eihän siinä olisi mitään järkeä, että menisimme kahdella autolla. Olin kuitenkin hieman skeptinen sen suhteen, mahtuisiko kaikki tavarat Marcuksen autoon, koska olihan meillä ison matkalaukun lisäksi rattaat mukana, ja sitten kyytiin pitäisi vielä mahtua Martinuksen ja Ingan tavarat. Nooh, eiköhän kaikki jotenkin kyytiin mahtuisi. Voisin sitten jättäytyä vapaaehtoisesti pois kyydistä, jos näyttäisi siltä, etteivät kaikki mahdu kyytiin.

"Siinä sä taas oot oikees", poikaystäväni naurahti eikä mennyt aikaakaan, kun matkalaukku hävisi kädestäni ja tajusin tuijottavani Marcuksen loittonevaa selkää.

"Huomenta", Inga toivotti haukotellen ja lysähti istumaan viereeni vaalealle nahkapenkille. "Tää ei oo kyl ihmisten aika ol hereil", nuori neiti jatkoi ja hetken sählättyään laittoi turvavyön kiinni. Tahaton naurahdus karkasi huulieni välistä ja siirryin hieman, jotta Inga pystyisi laittamaan turvavyön paremmin kiinni.