~sinun ajastasi 200 vuotta eteenpäin~
Se oli nyt siinä. He olivat tehneet sen. He loivat hirviön. Ja vielä pahimmalla mahdollisella hetkellä.
Korealainen mies seisoi tyytyväinen virne kasvoillaan laboratoriossaan. Edessään hänellä kohosi lasinen seinä joka suojasi häntä hirviöltä. Sotkuinen laboratorio oli täynnä verisiä tahroja. Tahrat jotka kertoivat sadoista epäonnistuneista kokeista.
Mihen vierelle asteli myös hirviön näköinen olento. Olento oli yli kaksimetrinen, hopea ja nelikätinen. Olento joka seisoi miehen vieressä oli lasiseinän takana olevaan hirviöön verrattuna paljon kookkaampi ja arvovaltaisemman näköinen. Kenties olento oli hirviöiden kuningas tai johtaja.
Olento oli hyvä, tai hän ei aikonut hyökätä miehen kimppuun. He molemmat olivat selvästi tyytyväisiä lasiseinän takana riehuvaan hirviöön. pieni loppu silaus ja hirviö oli valmis tehtäväänsä tuhansien lajitovereidensa kanssa.
Tästä se alkaisi maailman suurin vallankumous. Vallankumous ihmisyyttä vastaan.
" Noniin pojat tästä se alkaa nimittäin rikas elämä" Nuori poika huudahti kavereilleen ja viskasi rahasäkin pöydälle.
" Nii kuulkaas alkaa. Oh jee ah" Toinen poika hihkaisi ja levitti säkin sisällön pöydälle.
Tummatukkainen poika joka heistä oli ensimmäisenä puhunut hypähti yhdelle pöydän ympärillä olevista tuolesta ja huudahti " Arvon herras väki Jimin ja Jongin suoritamme nyt rahojen jakamisen" Hän hoilotti Jiminille ja Jonginille. leikkien arvokasta aatelista. Tummatukan nimi oli Chanyeol.
" Täällähän ne pojat juhlii ryöstö saalista. " heleä tytön ääni kuului Jonginin ja Jiminin takaa. Tyttö oli heidän hyvä ystävänsä ja Jiminin tyttöystävä Chaeyoung. hän yleensä joutui todistamaan poikien hölmöjä tempauksia.
" Chaeyoung sulla ei ole sitten varaa vaatia yhtään tästä ryöstö saaliista." Chanyeol totesi. Chaeyoung pyöräytti silmiään dramaattisesti. Tytöllä oli päällään mustat pillifarkut ja musta avonainen hieno nahkatakki. Tytön blondit värjätyt hiukset olivat sekaisin mutta näyttivät silti joka kulmasta kauniilta.
" Voi rakas mä voin ostaa sulle sitten jotain hienoa mun osuudella" Jimin lelli Chaeyoung rakastaan.
Jongin ja Chanyeol leikkivät oksentavansa muka liiallisesta söpöstelystä. He saivat viimein jaettua noin tasan ryöstö saaliin joka sisällytti 5000 ja 10000 wonin seteleitä noin 2000 000 wonin edestä. Nyt he voisivat vaikka ostaa pienen saaren mereltä. Sen pitäisi olla tarpeeksi lähellä rantaa että kykenisi käymään ostoksilla tarpeentullen mutta silti tarpeeksi kaukana että kun sota yltyy liian kovaksi sinne voisi paeta. Ja jos olot koreassa käyvät liian koviksi voisivat he vaikka lähteä ulkomaille.
Harvaa heistä ei sitonut koreassa ja koti kaupungissa Daegussa mikään. Ei heillä kenelläkään ollut edes kunnon perhettä. Vanhemmat olivat joutuneet sotaan. Isät armeijaan ja äidit käsityöläiksi tekemään sotaan uniformuja ja tekemään ruokaa pakolaisille ja köyhille. Näiden perheiden lapset joittenka vanhemmat olivat lähteneet odottivat itse sotilas palvelukseen astumista.
Maailma missä Chanyeol ystäviensä kanssa asui kohteli ihmisiä surkeasti. Säädyt olivat taas astuneet voimaan ja teknologiasta oli muuttunut vain vallan kahvassa olevien ihmisten pelinappulaksi ja aseeksi. Normaaliin kansaan kuului porvareita ja maanviljelijöitä sekä köyhtyneitä aatelisia. Kirkon asema oli lähes olematon koska kolmannen maailmansodan johdosta kristittyjä ja katolisia alettiin vainoamaan.
Tulevaisuudessa tämä aika tullaan tuntemaan pimeänä aikana. Aikana kun maailma oli palasina, mihinkään ei voinut luottaa, aika johon kukaan ei halunnut syntyä.
Chanyeol talutti hevostaan talliin. Pojan maiharit kolisivat samalla kun hän talutti mustaa hevostaan karsinaan. Chanyeol oli juuri viime viikolla täyttänyt 18. Jiminin, Jongin ja Chanyeol ryöstö keikka oli osa hänen syntymäpäivä lahjaansa jonka Jimin ja Jongin olivat keksineet. Kevyt rahasäkki roikkui pojan käsissä kun hän käveli ison maatilan pihan poikki.
Ilta aurinko värjäsi vuoristoisen maiseman kullan kellertäväksi. Isot vilja ja riisi pellot tanssivat auringon säteillä tuulen viheltäen taustalla. Ulkopuolisen olisi vaikea arvata että maailmassa velloi suurin katastrofi mitä ihminen tulee koskaan näkemään.
Chanyeol avasi varovasti puisen ulko-oven. Talo näytti ulkoa ja sisältä keskiaikaiselta rikkaan talonpojan asunnolta. Asunnon ikkunoitten pielet, katon raja ja nurkat olivat koristeltu valkoisella koristeellisella puulla. Valkoinen puu erottui kauniisti punaisesta hirrestä.
Chanyeolin mielestä talo oli kaunis vaikkakin jokainen maalla asuva asui täsmälleen samanlaisessa talossa. Talon rakennus oli muutenkin erittäin kallista koska kaikki urakoitsiat ja taloja rakentavat ihmiset olivat passitettu pääkaupunkiin vahvistamaan kuninkaallista linnoitusta. Mutta mihin sitä hienoa taloa tarvitsee kun sekin kohta pommitetaan maan tasalle.
" Chanyeol, Chaneyeol! " pienikokoinen nainen kipitti häntä kaksi päätä pidemmän pojan luo. Nainen oli hänen tätinsä joka ei sairautensa takia voinut osallistua sotaan. Vaan hän sai jäädä kotiinsa hoitaman Chanyeolia. Tätinsä nimi oli rouva Taeyeon. Taeyeonilla oli mies ystävä jonka kanssa hän asui. Mies joutui kyllä lähteä joka maanantai takaisin sota radio asemalle ja hän sai palata taas viikonlopuksi.
" Mitä nyt. Onko jotain käynyt" Chanyeol kysyi pieni huoli äänensävyssä.
" Se se tuli. Kir...kirje kutsuntoihin" nainen sai sanottua. Taeyeon lähti vetämään poikaa kädestä keittiöön. Keittiönpöydällä pöydällä oli pieni valkoinen kirje. Kirjeen kyljessä oli korean armeijan tunnusmerkki. Merkissä oli siperiantiikeri joka oli korean kansallis-eläin ja taistelun symboli. Tiikeri seisoi sapelin päällä samalla pitäen korean lippu ylväästi pystyssä. Tuo kuvio oli pitänyt jo ala-asteella opetella piirtämään.
Symboolista oli siksi vaikea erehtyä. Chanyeolin pitäisi lähteä todella kotoaan. Se ei olisi vaikeaa mutta entä Jongin ja Jimin. Tai heidän tyhmä suunnitelma muuttaa mahdollisimman kauas pakoon asevelvollisuutta. Tämä toisaalta olisi oiva tilaisuus tavata Chanyeolin vanhemmat jotka molemmat joutuivat jo varhain lähteä kauas Daegusta. Mutta kuinka kauas hänen joutuisi mennä. Jos hänet komennettaisiin suojelemaan kuninkaallista palatsia, pystyisikö hän siihen.
Eli ensimmäinen luku suuren muutoksen jälkeen.
huhhuh tätä on pitkään jouduttu ooottamaan mutta nyt sain tämänkin tehtyä ja toivottavasti tykkäätte.
Kiitos muutenkin ihan saatanan paljon mä en ois ikinä uskonu että mun kirjoja koskaan tultais lukemaan 1k
Bye bye👋👋
VOUS LISEZ
» 𝒪𝓊𝓇 𝓌𝑜𝓇𝓁𝒹 « FIN~Chanbaek
Fanfiction" Mutta sodan keskeltä on vaikea löytää rakkautta kun ainoa mitä täältä voi löytää on vain pommien murskanneet talojen rauniot ja epätoivoisten ihmisten kärsimys." totea tumma tukkainen poika ystävälleen. Jo yli vuosisadan ajan riehuneen maailman so...
