The truth about me

Perus jutut ensin :)

Oon 16 vuotias, mutta syksyllä 17.
Eli siis horoskooppi on vaaka.
Oon aika lyhyt 155 cm ja jotenkin kummallisesti oon kutistunut 🧐 syksyllä olin 155, mutta nyt keväällä kun se sama terkkari mittas miut olin 154,7 cm...

Story pieces of my life kertoo aika paljon mun täydellisestä elämästä, mutta muuntaen isän täysin alkoholistiksi, äidin kuolleeksi, papan ja sen bestiksen varkaiksi ja kaksoseni kadonneeksi. Muuten se on lähes muistikansioni purkua ja pikkuisen fiction sekotusta.

Annan itsestäni aina ihan mukavan ensivaikutelman. Saatan olla ujo ja kylmä alussa, mutta tunnin saatossa saatan jo kertoa miten maailmanloppu tulee tuhoamaan koko tämän planeetan. Jos joku loukkaa minua niin annan samalla mitalla takaisin. Ja sen jälkeen ei ole lähelleni enään asiaa. Hänet olen pyyhkinyt mukavista ihmisistä vihalistalleni xD

Kaverit vertaa mua pehmonallen ja karhun sekotukseen. Eli ensin olen iso vihainen karhu ja sitten kun muhun tutustuu ja päästän sen ihmisen lähelleni, olen nalle.

En oo mitenkään rikkaasta perheestä, mutta en myös rutiköyhästäkään.

En oo kovin sosiaalinen, mutta mie yritän! Mie yleensä ahdistun enimmikseen kaikesta. Varsinki tuntemattomille kertomista ja näi, mutta oon todennu et tää auttaa. Vaikka tiiän et se ei ehkä oo se paras keino, sillä no.
Me ihmiset osaamme välillä olla pain in the ass toisille, joten joo xD (minä myös, uskokaa tai älkää.)

Mie ja miun kaksonen omistetaan kaks kissaa ja kaks lisko. Jep. Vanhemmat ei jaksa niistä välittää, ja muutenki koirat ei tuu toimeen kissojen kanssa, joten nämä ihanat kissat nukkuvat, syövät, paskovat ja kusevat meidän huoneessa. Ja enimmikseen riehuvat. Varsinkin tuo nuorim herättää aina ruoka-aikaan raapimalla televisiota aamu neljältä tai nykyään yhdeksältä.

Oon aikaansaamaton. Mutta yritän ottaa itteä niskasta kiinni vaikka kovin ahistais.

Jotenkin elämäni aikana oon äidinkielessä onnistunut välttämään kaikki suulliset kirjaesitelmät 🧐 mutta muut esitelmät... voi pojat. Niitä en ole onnistunut välttämään, sillä yleensä on muutama opettaja jotka eivät kerro päivämääriä etukäteen ja antavat vain puoli tuntia aikaa tehdä sen valmiiksi ja esittää luokan edessä... Onneksi, ja toivottavasti amiksessa ei esitelmiä tarvitse tehdä.

Oon kiusattu, mutta oon myös ollut "kiusaaja". Tiedän, todella paskaa ja surullista, mutta tajuan näin jälkeen päin sen, että eihän se kivaa ole, mutta sillä hetkellä en oo ollu oma itseni. Sillon mulla on ollu niin paha olla, että mun on ollut vaa pakko sanoo ikävää toiselle, mutta vain pieninä sanoina. Ja tajuun sen, että sekin on varmasti ollut sille liikaa. Se on mullekkin liikaa. Mulle naurettiin koulussa ja haukuttiin selän takana. Tein sitä samaa muille, sillä mullekkin tehtiin niin. Aattelin et mullakin on sit oikeus haukkua muita, kun muilla on oikeus haukkua mua. Ja sen EI pitäis mennä niin. Eikä se SAA! Mutta kukaan ei koulussa välittänyt ja ai että se oli vaa niin helppoa, mutta henkisesti raskasta.

Oon koko ysi luokan myöhästynyt tahallani kaikki kuviksen lyhyet kurssit. Vaan sen takia, koska... Miksi ei? No oli siinä omat syyt. Se että kaveri oli erissä valinnaisessa ja sen opettaja tuli aina 17 min yli. Ja meiä opettaja tuli 18 min yli, mutta jäätii aina istuu 20 min yli. Koska se jää aina vaa jahkailee et mitä tehtäis. Eikä se todellakaan välittänyt jos myöhästyi. (Sain silti 10 eli porkkanan) xD

Väsyttäää.... vaikka kello on vasta, mitä? Puoli yksitoista. Ok, kertokaa teiän mielipiteet tästä ja näin. Nimen paljastus ehkä ensi luvussa? Englanniksi... Joten jos kaipaatte suomennusta niin.. käyttäkää kääntäjää xD

Love you💕

Xoj