The truth about me

☁️Ajatuksia☁️

Tässä on vähän mun ajatuksia🤗 Kaikki on vuodelta 2018, keräsin ihan ok hyviä tähän.
Osa on siltä hetkeltä kun en aamulla jaksa nousta sängystä ja niiltä illoilta kun en halua nukkua, vaan tukehtua omaan tyynyyn.
Osa on myös niiltä hetkiltä kun tuntuisi, että olisin vara paristo. Eli niiltä energisiltä viikoilta, kun energiaa on vaikka tuottaa naapurustolle sähköt hamsterin juoksupyörässä. Niitä hetkiä tulee kerran kuukaudessa ja kestää viikon. Tosin oon huomannu, et se alkaa pikku hiljaa tasottumaan kerran kahteen kuukauteen... Mutta parempi niin, sillä inhoan niitä energia viikkoja, koska sillon en saa nukuttua ollenkaan ja en halua nukkua, ja musta tuntuu siltä, että sillon oon vaan riesana kaikille xD mutta sillon myös syntyy enemmän ideoita, enkä kylve itsesäälissä. Tai no. Sillon ajatukset seikkailevat myös niissä ei toivotuissa ja hengenlähtö ei ole kaunana.

Love you💕

Pimeää mä katson
Kylmää ilmaa mä hengitän
Käsissäni lämpö hetkellinen,
kunnes mä jäädyn
Et auta vaikka hukkuisin jäihin
Sua ei vaan kiinnosta

Jos mä haluan olla kivi, niin autatko?
Jos mä haluan olla taivas, niin autatko?
Jos mä haluan olla kuolema, niin autatko?
Jos mä haluan olla elossa, niin autatko?
Autatko, vaikka se tekisi sinulle kipeää, mutta tekisit sen silti, että saisit pelastettua minut.
Auttaisitko?

Kerran katsoin pimeään
Kerran sinne ajauduin
Kerran yritin päästä pois
Kertaakaan ei tullut

Murheiden muurtama
Ahdistuksen vallitsema
Kuoleman ympäröimä
Pilkan pistämä
Naurun kohde
Minä se olen
Olen kaikki nämä

Kukka kasvaa mullasta
Siemenistä
Ja veden avulla
Aurinko myös on hyvä lisä

Piirretty eläin
Valkoinen muste
Sytytetty liekki
Aamukaste
Kuiva kaarna
Pihlajan lehti
Katkennut puu
Sytytetty nuotio

Kastemato
Vesilätäkkö
Kengän murskaama
Sateen viemä
Pennun tallaama
Linnun nokkima
Lapiolla halkaistu
Roudan jäädyttämä
Kesän sulattama
Kuoleman varma

Pimeään varjoon mä katoan
Synkkään reunaan mä uppoan
Valo ei pelasta
Pimeys syövyttää
Imee kaiken voiman
Heikoksi tulin
Heikkona kasvan
Valoa ei unohda
Mutta jos unohtaa
on se silloin jo tehnyt
pysyvän vaurion

Lyöt, koska et tiedä miltä minusta tuntuu
Yritän pidätellä itkuani
Se on vaikeaa, tunnustan
Kylkiini sattuu takiasi
Päätäni vihloo takiasi
Taisin menettää hampaani takiasi
Itken kun olet poissa
Meikkaan mustelmani piiloon kun olet poissa
Haavat peitän pitkillä kaavuilla
Kivut suljen ison lääkeannostuksen taakse
Peitän hymylläni onnettomuuteni

Pimeyden rajalla
Kaamoksen ajalla
Pysähtynyt aika on
Turhautunut elämä on
Maapallo räjähtää
Minä räjähdän
Sinä räjähdät

Liikaa ajatuksia
Liikaa vaihtoehtoja
Et anna vaihtoehtoja
Mutta hän antaa
Ja aivan liikaa
Niin liikaa että ne sekottavat pään.

Tasan
Yli
Vaille
Puoli

Viivat hihojeni alla
Piilossa sinulta
Turvassa minulta
Veriset viillot koristavat kättäni
Syvät painaumat reunustavat typeryyttäni

Olen harmaata hiilen tomua
Kylmää vasta jäähtynyttä hiiltä
Vasta ollut liekeissä
Nyt olen jäässä
Jäädyin sekunnissa
Palan loppuun vuodessa
Aika kulunut on
Nyt sammuin
Nyt kylmetyin
Ja kohta maadun

Tyhjää tyhjempikin kuori
Tyhjää pimeää
Hiljaisuuden vilinää
Arvottomuuden tunnetta
Olematonta piirrettä

Mitä on elämä?
Mitä on kuolema?
Mikä on elämän tarkoitus?
Miksi meidät tänne tuotiin?
Miksi me kulutamme rahaa turhaan paskaan?
Mitä on onnellisuus?
Mitä on onnettomuus?
Jos en ole onnellinen, olenko edes todellinen?
Jos olen onnellinen, voinko olla silloin edes todellinen?
Miksi aika kiertää samaa kehää?
Miksi linnut laulavat?
Miksi ihmiset vähättelevät toisiaan?
MIksi olen suomalainen?
Miksi olen onneton?
Miksen voi olla onnellinen?
Olenko edes onnellisena onnellinen?
Teeskentelenkö kaiken?
Miksi haluan kuolla, vaikka en kuole?
Miksi elän jos en halua elää?
Miksen vain tapa itseäni?
Miksi se ei ole niin helppoa?
Miksi mä kyselen kaikkea?
Milloin mä saan kaikkeen vastauksen?
Miten avaruus syntyi?
Missä avaruus on kiinni?
Onko avaruudella seiniä?
Ja jos ei ole niin miksi kaikki tuntuu niin oudolta?
NIin käsittämättömältä?
Miksi mä en vaan voi olla normaali?

Tahdon voima
Tiedon puute
Ota tietoa
Menetä tahtosi
Löysää irti
Kiristä köyttä raskasta paksua ruskeaa.
Kierrä se kaulan ympärille.

Paljon ajatuksia päässäni
En tiedä mitä näistä kirjoittaa ylös
Käteeni sattuu
Sen vaa kerron
Sormiani kihelmöi

Pimeään kujaan mä astuin
Sinne mä eksyin
Siellä mua häädetään, sisemmälle, sisemmälle.
Niin sisälle, ettei sieltä pääse enään pois.
Ei valoa, joka näyttäisi reitin takaisin.
Ei ketään kuka opastaisi, auttaisi.
Ei ketään kehen tarttua kun tarvitsen tukea.
Horjahdan.
Yritän tarttua tukea seinästä, mutta seinää ei ole.
Kaadun.
Yritän nousta, mutta ruumiini on raskas ja kuollut.
Valmiiksi kuollut.
Elävänä ehkä ulkoisesti, mutta sisäisesti kadoksissa.