The truth about me

Taas täällä, elossa.

Jos katson sieluasi
Näenkö puhdasta jauhoa?
Kannanko tiilet takaisin sinne, mistä ne ovat tulleetkin?
Onko turha enään odottaa, jos ei ole mitä odottaa.
Palataanko me takaisin lähtöruutuun, vai otatko lanteistani kiinni ja valutat takaisin meidät alkuumme.

Kadehdin sinua.
Täydellisyyttäsi.
Olet kaunis ja laiha.
Miksen voi olla samanlainen?

Haluan laihtua, laihdun.
Haluan kuolla, mutta en kuole.
Vaikka yritän ja kovaa, mutten tarpeeksi.

Jos sanan sanoisin,
Jäisitkö kanssani tanssimaan?
Suutelusitko intohimoisesti, kuin se olisi viimeinen kertasi?
Mentäisiinkö me kesällä naimisiin ja perhe persustettaisiin?
Vai jäätkö mielummin rekan alle vahingossa pimeän tullessa?
Sittenhän meitä ei enään ole.
Ei sanakaan riittänyt.

Luokses putoan.
Luonas valvoa saan.
Luoltasi pois en kaikkoa vaan.
Vaik tiedän pois sun menevän.
Perässäs tulla saan.

Hetken kanssasi olen.
Sydämeni sykkii ja maha muljahtelee.
Poskeni muuttuvat punaisiksi, kun sinua katsoa saan.
Puhua sinnulle saan, se nostaa jalat ilmaan.
Leijun pilvilinnoissa, kun nimesi kuulla saan.
Kerta toisensa jälkeen, ikinä loppua ei saa.
Voisinpa vain kertoa sinulle, mitä oikeasti tunnen.
Pelkään, että jonain päivänä sinua en saa, luoltani pois kuljet vaan.

—-
Moi, miten menee?? Tästä on niin paljon aikaa, mutta siihen on omat selitykset. Kohta päivittyy kirjoihin uusia lukuja. Oon ollu osastolla, kokenu laitos elämää, jossa ihastuin yhteen ohjaajaan... Sit kerroin sille et haluan kuolla ja jouduin taas osastolle. Nyt kaikki on hyvin. Sain unelmieni koulupaikan! Olen siitä tosi kiitollinen ja onnellinen.