The truth about me

🍁🍁🍁

Muistatko ne hetket, kun olit niin pieni?
Niin arvelenkin. No, mutta minä muistan ne sinun puolesta.
Kylmät väreet nousevat vieläkin iholleni, kun muistan ensimmäisen hymysi ja ensimmäisen sanasi, joka oli auto.
Olit rakkaamme. Kikatit aina isällesi, kun hän keksi jotain tyhmää, jolla sai sinut aina piristettyä itkusta.
Muistatko ne hetket, kun opit kävelemään? Otit pieniä askeleita ja joka kerta tömähdit lattialle istumaan. Mutta et luovuttanut.
Itkit joka yö, kun olit vasta niin pieni. Olimme siihen tottuneita, vaikka olimme niin uupuneita.
Hampaidesi tulo ei ollut mikään helpoin kohta. Eikä varsinkaan sinun nukkuminen omassa sängyssä.
Muistatko ne hetket, kun sait istua isäsi selässä ja leikkiä, että hän olisi hevonen? Halusit oman hevosen, mutta sitä emme voineet sinulle antaa.
Muistatko ne hetket, kun halusit ison kasan jäätelöä, mutta minä en sitä sinulle antanut? Menit isäsi luokse ja pyysit häneltä apua jäätelön laitossa. Sanoit, että annoin luvan. Se sai meidän kaikkien hymyn huulille. Nauroimme ja söimme jäätelöä. Tietenkin.
Olimme normaali pieni perhe ja olimme onnellisia.
Muistan edelleen sinun tuuheat hiuksesi sormieni välissä ja ihanan onnelliset silmäsi.
Muistatko hetken, kun sinulta irtosi ensimmäinen hammas?
Älä huoli, en minäkään. Ja se sattuu.
En muista sitä hetkeä, kun saan saattaa sinut ensimmäiselle luokalle.
En muista hetkeä, jolloin paiskaiset oven suutuksissasi siitä, että et saa mennä ulos kavereidesi kanssa.
En muista hetkeä, jolloin valmistuit koulusta.
En muista hetkeä, jolloin olisit löytänyt oman onnesi meidän avulla.
Muistan vain sen viimeisen aamun, jolloin olit kolmevuotias ja innokas lähtemään puistoon kanssamme.
Viaton aurinkoinen aamu muuttui sekunnissa tummaksi ja synkäksi aamuksi.
Olit aivan liian innokas lähtemään puistoon, joten lähdit juoksemaan autotien ylitse katsomatta sivuille.
Aika pysähtyi sekunneissa ja se tuntui hidastetulta elokuvalta, joka kestäisi vuosia.
Ambulanssin sireenit soivat vieläkin korvissani.
Muistan jokaisen hengityksen ja sydämen rytmini.
Isäsi oli silloin töissä. Jouduin soittamaan hänelle, mutta eihän se ollut helppoa.
Sitä vain joka päivä kysyy itseltään, että miksi sinä? Miksi sinun piti lähteä pois.
Voisin tehdä kaikkeni, jotta saisin sinut takaisin. Voisin vaikka itse olla sen rekan alla, kuin sinun kokevan sitä tuskaa. Voisin maksaa miljoonia, jotta saisin edes kuulla pienen naurusi edes kerran uudelleen.
Eikä minua haittaisi, vaikka joku minua kiduttaisi, mutta sinun kasvosi haluan aina vain muistaa.