Häjyn vaimoksi

Perhanan häjyt

Aurinko paistoi tyhjältä taivaalta. Henriikka ohjasi hevosta, jolla oli kärryt täynnä vasta niitettyä heinää. Henriikka pystyi kuulla jo kaukaa kavioiden kopseen. Useampi hevonen kärryineen oli tulossa takaa. Henriikka siirtyi sivumpaan tien reunaan. Ensin tuli yksi mies, joka seisoi kärryssään. Esko Väliaho, hän tervehtii nostamalla hattuaan. Perästä tuli kolme muuta, kyydissä oli aina kaksi miestä. Eskon uskolliset seuraajat. Häjyt. Henriikka jatkoi matkaansa rauhallisesti häjyjen mentyä ohitse. "Perhanan Häjyt..." Henriikka mutisi itsekseen.

Kotona suurin osa heinistä vietiin aittaan kuivumaan ja toinen osa hevosille ruuaksi. "Henriikka! Se on kuules lypsy aika!" Henriikan äiti Marjatta huusi navetasta "Tulos ollaan, äitee!" Henriikka huusi takaisin ja laittoi aittan oven kiinni. 

Navetassa Marjatta lypsi ja jupisi omiaan. Henriikka laittoi puna-valkoisen ruutu huivin päähän ja aloitti lypsämisen. Navetassa oli neljä lehmää ja kaksi kissaa. Navetan vieressä oli hevosten karsinat ja pieni kanala, possut olivat laitettu navetan taakse. Hevosia oli kaksi, kanoja kymmenen, yksi kukko ja kolme possua. 

Henriikan eli Lahtisten pientä pihaa ja taloa ympäröi pellot ja pieni joki, melkeinpä voisi sanoa puro. Talon takana olleen pellon takana oli metsä. Jos metsän kautta oikaisisi pääsisi ensin Mattiloiden eli Veetin talolle ja siitä tietä pitkin niin oltaisiin jo kirkonkylällä. Henriikan talo oli punainen hirsitalo, siellä asuivat Marjatta, Usko, Katariina ja Pete. Henriikka oli vanhin ja hän asui aittan yläkerrassa yksin. Sitten tuli Katariina ja lopuksi Pete. Henriikka täyttää seuraavana päivänä 18, joka tarkoittaa sitä että hän pääsee naimisiin. Katariina on vasta 14 ja Pete 12. 

Illalla Usko tuli tupaan Peten kanssa. Molemmat olivat hikisiä ja haisivat savulle. "Tervan poltto alkoi sujuvasti. Huomiseksi on haettava lissää tynnyreitä, ku tehtiin tavallista isompi hauta." Usko sanoi, Marjatta ei sanonut mitään vaan hän hämmenteli keittoa kaikessa rauhassa. "Tulenkos minäkin huomenna sinne?" Henriikka kysyi Uskolta "Voit sinä sinne tulla kahtomahan ja juttelemahan." Usko vastasi ja heitti klapeja koriin joka sijaitsi takan vieressä. Henriikka jatkoi kaikessa rauhassa paidan parsimista ja hyräili itsekseen.

Aamulla Henriikka heräsi aittasta aamuvarhain. Aurinko paistoi pienestä ikkunasta sisään suoraa tytön silmiin. Henriikka makasi sängyssä hetken ennen, kuin nousi ja puki. Huoneen seinille oli ripustettu ryijyjä ja muutama räsymatto. Huoneessa oli pieni kirjoituspöytä, sänky ja vaatteille tehty lipasto, eipä sinne pieneen aittan toiseen huoneeseen paljoa mahtunut.

Tuvassa Marjatta oli keittänyt puuroa kaikille. "Huomenta tupahan!" Henriikka toivotti iloisena ja istuutui ottamaan puuroa "Huomenta, huomenta." Usko sanoi ja söi leipää. Katariina puhui Peten kanssa niitä näitä, Marjatta tuli istumaan pöytään ja aloitti hänkin syömisen. Koko perhe istui vaitonaisena pöydässä ja söivät. Välillä Pete kyseli tervanteosta jotain tai ärsytti Katariinaa. 

Pian oli lähtö metsään, jossa tervaa poltettiin. Se metsä oli hieman kauempana ja puolet tervasta kuului Mattiloille, mutta he apua pyysivät ja lupasivat Lahtisille kolme tynnyriä. Mukana metsässä oli Mattilat, Väliahot ja nyt myös Lahtiset.

"Pete, vies tynnyrit tuanne, minä käyn muutaman sanasen vaihtamas Erkin kanssa." Urho sanoi ja meni puhumaan Väliahon isännän kanssa. Henriikka meni Veetin luo joka tuli häntä jo vastaan. Veetin tumma tukka oli sekaisin. Hiusten alta paljastui kirkkaat suomalaisen siniset silmät. "Meehä sinä ukko siittä töihis", Henriikka sanoi "Mä täs vai mietin, et mitähän sä mahrat tehrä tänään illalla?" Veeti kysyi "Mä meinasin viiä lehmät pellolle ja hakia kirkonkylältä serkkupojan kylään", Henriikka vastasi "Tuun hakemahan sua auringon laskun aikoihin, oo valamis et sun aittas oveen kolkutetaan." Veeti sanoi "Hyvä on, olen valamis." Henriikka naurahti ja suukotti Veetiä poskelle. Veeti käveli hymyillen isänsä luo. Pian metsästä hevosilla tuli Esko, hänen veljensä Jari ja Eskon uskolliset miehet sekä Erkin renki. Esko tervehti Henriikan ohi mennessään ja niin teki kaikki muutkin ohikulkevat miehet.

"On se Henriikka vaan niin perhanan kaunis likka", Esko sanoi Jarille "Meinasikko kosiskella?" Jari kysyi "Ehkä. En minä sellassii miehii oo jokka syrämmestäänsä osaa puhua." Esko vastasi. Jari katsoi Henriikkaa. Henriikan vaaleanruskeaa tukkaa ja hiekanväristä ihoa. Ei ihan perinteinen suomalainen hiusväri, mutta muuten tytöllä oli suomalaiset pehmeät kasvot ja suora nenä. Huulet iloisessa hymyssä ja silmät loistivat kirkkaammin, kuin kesäpäivän aurinko. Jari sivusilmällään huomasi kuinka Veeti kävi antamassa Henriikalle suukon ja sitten jatkoi töitä. "Parasta olla kertomatta Eskolle." jari ajatteli ja jatkoi töiden tekoa.