Häjyn vaimoksi

Osa 2

Illalla Henriikka harjasi hevosta tallissa, kun näki pienestä ikkunasta Veetin kävelevän talon takaa kohti aittaa. Henriikka juoksi äkkiä ulos ja otti Veetin kiinni. "Mitä sulla oli?" Henriikka kysyi "On sun syntymäpäiväs nii lahjaa aattelin", Veeti vastasi ja paljasti selkänsä takaa nyytin "No mikäs se tuo on?" Henriikka kysyi ja veti pienet hius haituvat pois silmiltään "Piirakkaa, kävin pöllimässä äiteeltä, mut täs se nyt on sulle." Veeti vastasi. Henriikan kasvoille levisi hymy. Hänen vihreät silmät loistivat iloa ja onnellisuutta. Henriikka ja Veeti kävelivät metsään käsi kädessä ja etsivät mukavan paikan, jossa syödä piirakanpalaset.

"Miten muistit?" Henriikka kysyi "Olemme kersasta asti tunteneet, miten en muistaisi?" Veeti vastasi "Niin, totta. Kiitos", Henriikka sanoi "Älä minuu kiittele, äiteetähän tästä pitäis kiittää!" Veeti nauroi "No, kiitokset äiteelles." Henriikka hihitti. Kaksikko vietti pitkänkin aikaa kahdestaan metsässä höpötellen kaikenlaista. Pian Katariina tuli metsään "Äiteellä on asiaa, mees kahtoon." Hän sanoi ja lähti yhtä topakasti, kuin oli tullutkin "No pitänee mennä. Kiitos äiteelles." Henriikka kiitti vielä kerran ja lähti taakseen katsomatta. Veeti kyllä katsoi Henriikkaan ja tämän likaiseksi mennyttä punaista mekkoa sekä ei enää niin valkeaa huivia. 

Mariatta oli odottamassa Henriikkaa. "Käys laittamas saunaan valkia ja laita pataan vettä, hae korvoon kylmää vettä valamiiks saunatupaan." Mariatta saneli "Selvä, selvä. " Henriikka huokaisi ja meni hakemaan joesta vettä korvolla. 

Saunatupa ja laituri olivat joen luona. Pienen pihapiirin poikki meni polku, joka oli tallaantunut vuosien varrella niin, ettei siinä enää kasvanut nurmi. Sanuatupa oli punainen ja ovi keltainen niin, kuin jokaisessa rakennuksessa tällä tontilla. Laituri tervattu viimekesänä ja sauna sitä edellisenä. Henriikka kulki edes takaisin hakiessaan vettä pataan. Pata oli kiukaan vieressä odottamassa täyttöä. Oli padallakin oma pesä mihin laittaa puita, mutta se lämmitti hitaasti.

Vasta rannalla, joka ei niin kamalan kaukana ollut oli tie, mutta muutama puu ja puska edessä. Tiellä meni kärryjä ja hevosia. Ihmiset tulivat pelloilta kotiin ja menivät saunoihinsa peseytymään. Henriikka haki korvon täyteen ja vei sen saunatupaan odottamaan. Lopuksi hän haki klapeja ja laittoi saunanpesän lähes täyteen. Sauna syttyi mukavasti eikä tarvittu edes paljoa sytykettä avuksi. Henriikka sulki saunatuvan oven perässään ja meni laiturille istuskelemaan.

Heidän koti oli hyvässä paikassa, joen mutkalla johon ei tullut paljoa virtauksia saati lähtenyt. Joki oli muutenkin aina kamalan tyyni. Joinakin tuulisina päivinä se saattoi kuohua ja vesi liikkui kovina virtauksina, mutta aniharvoin. Se oli aina hyvin rauhallinen, siinä saattoi soutaa vastavirtaankin. 

Viimein, kun oli Henriikan aika mennä saunaan pesulle. Eli viimeisenä, koska hän oli antanut sisaruksiensa mennä ensin. Joen vesi oli viileää. Joen pohjassa oleva muta upotti jalkapohjia vähän. Henriikka polski vähän vedessä ja sukelsi. Henriika nousi laiturille, pitkät hiukset valuivat vettä pitkin hänen kehoansa. Hiukset peittivät Henriikan rinnat ja yläselän. Saunassa odotti vesi ja vihta valmiina. Henriikka heitti vettä kiukaalle ja hyräili lauluja. Henriikan pestessä itseään hän lauloi "Miepä tanssin melkutusta, kultani kanssa kappia. Ei oo siun rinnassas niin kiiltäviä nappia." Hän lauloi sitä uudelleen ja uudelleen kauniilla äänellään.

Tuvassa Mariatta kutoi, Katariina parsi ja Henriikalle jäi tehtäväksi hakea puita tupaan. "Kuulitteko ku Latvalan Jussi oli melkeen hukkunu jokee, ku oli käyny kahlaamassa, mutta oliki tullu äkkisyvää?" Henriikka kysyi "Joo, siitä puhuttiin ku viätiin tervaa ostajalle." Usko vastasi "Ai kamala. Jos ois Jussi hukkunu ni ois tullu taas uus isäntä Latvalan talohon", Henriikka totesi "Justiinhan siellä vaihtu. Ois kyllä Irjalla surku käyny, ku poikaki ois männy..." Marjatta sanoi "No onneks siel on vielä se Eero."  Henriikka sanoi ja lähti aittaan.